KKK:lle kuonokoppa??

Tämän otsikon alla keskustellaan karjalankarhukoiriin liittyvistä asioista.

Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1

L.Lehtopuro
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Joulu 2004, 11:49

Viesti Kirjoittaja L.Lehtopuro » 08 Joulu 2005, 11:26

Sanottiinkos siinä rotumääritelmässä, että voi olla agressiivinen muille koirille, mutta ei koskaan ihmisille. Oma kkk urokseni 3 v. on suunnilleen näin. Narttujen ja itseään paljon pienempien tai paljon suurempien urostenkaan kanssa ei ole vielä koskaan ollut agressiivinen. Sarjassa 20-40 kg on otellut urosten kanssa kymmenkunta kertaa. Matsi näyttää ja etenkin kuulostaa pahalta, mutta vielä ei ole tullut kertaakaan mitään vammoja millekkään osapuolelle. Vuosi sitten sattui tuttu harmaa samalle kaadolle. Koirat saatiin heti naruun, mutta sen jälkeen oma koirani on vihannut tätä harmaata sen tuntuisesti, etten ole uskaltanut laskea lähellekkään. Vein nyt taannoin narussa tämän harmaan lähelle ja käskin maahan, jotta rauhoittuisi rähinästään. Kun ei kuullut painoin ystävällisesti saappaalla maahan. Koira oli niin vihassa, että kävi saappaan pohjaan kahdesti kiinni. Alistui kyllä sitten tykkänään kun painoin kurkusta käsin maahan. Harmi sikäli, kun molemmat koirat mielihommanaan haukkuu karhua ja kaksin olisi siinä hommassa parempi kuin yksin. En ole varma, uskaltaako koirien antaa itse selvittää välinsä, harmaa on paljon pienempi, mutta ei kyllä osoita mitään alistumisen merkkiäkään. Voivat syksyllä muutenkin sattua samaan metsään. Kuonokoppaa en kyllä panisi. Ennemin veisin liian agressiivisen uroksen samaan tarhaan selvästi isomman uroksen kanssa, jolta räyhääjä voisi saada opetusta.

makke
Viestit: 262
Liittynyt: 06 Elo 2004, 06:32
Paikkakunta: Uusikaupunki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja makke » 08 Joulu 2005, 15:08

Tuo viimeinen lause on kyllä sellainen, jota konstia ei pidä mennä käyttämään. Siinä voi mennä jommaltakummalta henki tai ainakin tulla tod. pahoja vammoja. Vaikea kuvitella, että kukaan antaisi esim. meikäläisen viedä omaa, kovaluontoista kollia koiransa kanssa samaan ihan tarkoituksella. Siinä todellakin saattaa olla tappamisen meininki, jos näin joku tekee. :shock:

L.Lehtopuro
Viestit: 4
Liittynyt: 03 Joulu 2004, 11:49

Viesti Kirjoittaja L.Lehtopuro » 09 Joulu 2005, 11:30

No on tietysti riskihommaa, mutta jos on ongelmana se, että oma kkk käy joka tilanteessa muiden koirien kimppuun, ei varmaan apua saa muualta kuin toisilta koirilta. Tai sitten siitä kuonokopasta. Kun toinen koira on vaikka 2 x isompi kuin kkk ja tervepäinen kova koira niin ei kai siinä kumpikaan syö toista.

Jenni
Viestit: 74
Liittynyt: 31 Loka 2005, 22:43

Viesti Kirjoittaja Jenni » 09 Joulu 2005, 23:37

Hei!

Älä hyvä ihminen laita mitään kuonokoppaa koirallesi metsään, se on turvallisuusriski koirallesi. Miksi niitä koiria pitää samaan aikaan sinne metsälle päästää? Kaikki koirat eivät kykene toimimaan laumassa (ja etenkin kun eivät kuulu samaan talouteen), varsinkaan kaksi urosta tai kaksi narttua, se nyt vaan on niin. Voit tutustua vaikkapa Erkki Pulliaisen teokseen "koira kotona ja luonnossa" ja käydä ihan koiran perusasioita esim. laumakäyttäytymisestä läpi, samoin kuin se toisen koiran omistaja.

Ja siitä kuonokopasta vielä, mitä luulet, että koirasi oppii siitä? Ei ainakaan, että tapella ei saa. Kuonokoppa ei estä sitä käymästä toisen koiran päälle tai provosoimasta tappelua/haastamasta toista. Ainut vain on, että se ei pysty puolustamaan itseään. Omalla koirallani olen käyttänyt muissa yhteyksissä kuonokoppaa, mutta tähän kysymääsi tarkoitukseen se on aivan järjetön asia. Sanooko laki tästä mitään?


Terv. Jenni

Jenni
Viestit: 74
Liittynyt: 31 Loka 2005, 22:43

Viesti Kirjoittaja Jenni » 10 Joulu 2005, 00:09

LLehtopurolle. Koko ei ole se ratkaiseva tekijä tuossa tappeluasiassa. Jos viet sen kovapäisen karhukoirasi jonkun vielä isomman löylytettäväksi, tilanne voi vain pahentua tai ehkä koirasi alistuu vain ko koiralle ja runnoo edelleen muita. Pentuna koiran pitäisi saada sosiaalistua ja saada hyviä kokemuksia toisista koirista, siltikään ne eivät aikuisiällän enää siedä samaa sukupuolta olevia (pääsääntöisesti näin). Aikuista koiraa tappeluttamalla et saa mitään hyvää aikaiseksi. Siitä, että rotumääritelmässä sanotaan, että koira ei ole ihmisille aggressiivinen, ei mene ohi koiran luontaisten vaistojen ja viettien. Suuri osa (minkä tahansa koiran) puremisista omistajaa kohtaan tapahtuu suht samantyyppisissä tilanteissa. Kun koira on jo oikein vihassa, niin silloin eivät huudot/kivuntuottamukset koiralle enää merkitse mitään, ehkä vain lisää adrenaliinin määrää. Koiralla pitäisi olla esto purra ihmistä, mikä tulee sen tapakasvatuksesta, mutta tuollaisissa tilanteissa se koira on niin vihassa, ettei enää kykene hahmottamaan ympäristöään ja puree siinä tilanteessa lähintä eteentulevaa. Ei mitenkään epänormaalia käytöstä siinä tilanteessa.

kossi

Viesti Kirjoittaja kossi » 10 Joulu 2005, 00:42

no. kaikenlaista sitä... että karhukoiralle metillä kuonokoppa! tulipa vain tuossa äkikseltään mieleeni, että miten se haukkuupi, jos sille kuonokoppa laitetaan? no,jos on kuule tosissa noin agressiivinen, niin ois mielenkiintoista kuulla miten se pelittää esim. hirvelle? täälläpäin oli takavuosina jokunen agressiivinen karhukoira, mutta eipä niillä tahtonu oikein"lihassa" pysyä. täyspäisille net hirvet kaadettiin. pijä huoli, ettei koirallesi ainakaan jälkeläisiä siunaannu, sillä tuo luonne juttukin on vahvasti periytyvä ominaisuus.

pitkätukka
Viestit: 139
Liittynyt: 24 Helmi 2005, 20:19

Viesti Kirjoittaja pitkätukka » 13 Joulu 2005, 21:34

ittellä on myös tuollanen kku joka ei voi sietää "lauman" ulkopuolisia koiria.ei mitään vaikutusta itte riistaviettiin.no jos olisin tarkemmin tutkinu "valkeata raamattua" ennen pennun ottoa, eikä nyt jälki käteen. olisin ollu viisaampi ja pyrkiny sosiaalistamaan toisten koirien kanssa siinä kehitys vaiheessa joilloin pentu pystyy sosiaalistumaan. sain aikonaan yhtä ykköstä vaille kva kku,sen luonne toisia koiria kohtaan oli hyvin flegmaattinen,ei haastanu riitaa ja ei räyhänny, puolusti itteään jos tarve tuli. mutta ihmistä kohtaan sen luonne oli tosi varautunut,jos se ei halunnu että häntä puhutellaan tai rapsutellaan,hammasta tuli ,eikä siinä ollu leikistä kyse.pelkä ruokakipon vieressä liian pitkä aikaa "marjailu" sai sen raivostuun. alkuperäistä omistajaa koira totteli ja oli nöyrä hänelle sekä muille perheen jäsenille.riistavietti tälläkin koiralla mielestäni hyvä,ammuttu yksi hirvi koko elinaikanaan,silti viihtyi hirvillä niin pitkää ku virtaa piisasi.koiraa kohtasi onnettomuus reilun vuoden jälkeen kun olin sen saanut,jäi auton alle hirvijahdissa hirvien perässä 8-tiellä, päivälleen vuotta aiemmin isän nuori kku jäi samassa paikassa avo-kokeen päätteeksi. vei oman aikansa toipua tuollasesta menetyksestä.nykyään hirviaita estää koirien auton alle jäämisen.

Vastaa Viestiin