Nuoren koiran treenaminen
Valvojat: Valvoja1, Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7
Nuoren koiran treenaminen
Mitä teette, kun treenaatte nuorta koiraa ja koira tulee omia aikojaan hirvihaukulta pois tai jättää seuraamisen kesken? Koetatteko saada koiran takaisin haukulle vai toteatteko, että koira sitkistyy aikanaan ja linkku kiinni? Minkälainen menettely tuossa tilanteessa on viisasta?
-
jjk
treenaus
Olen yrittänyt kuunnella herkällä korvalla vanhempia koiraharrastajia ja yleisesti ottaen ohje on: koira "viedään" uudelleen haukulle tai jäljelle, jos ns kesken heittää pois. Olen itse soveltanut siten, että jos aivan tolkuttomassa tolvassa hirvet karkkoaa, eikä pysähtyneet esim 3 - 4 km sisällä kertaakaan/ hidastaneet tahtiaan niin menköön... Sitä en taas osaa sanoa, onko ollunna viisasta se 
Tämmöisistä metsätyskoulutuksessa eteen tulevista tilanteista kaipaavat neuvoja kokeneemmilta kaltaiseni vielä harrastuksen alkutaipalella olevat, sillä kirjaviisautta aiheesta ei pahemmin ole. Jotkut "voitelevat" koiraansa - jopa itseään - hirven/ karhuntaljalla hajujen peittämiseksi ennen metsään menoa, pitävät mettävarusteitaan heinäpaalien päällä (hirvet kuulemma ei sitten osaa pelätä hajuja kun maatilojen lähellä niihin ovat tottuneet) sekä harjoittavat yms yms "taikoja" - joilla tulosta sanovat tulevan... Nistä olisi tosi kiva kuulla/ lukea lisää
Tämmöisistä metsätyskoulutuksessa eteen tulevista tilanteista kaipaavat neuvoja kokeneemmilta kaltaiseni vielä harrastuksen alkutaipalella olevat, sillä kirjaviisautta aiheesta ei pahemmin ole. Jotkut "voitelevat" koiraansa - jopa itseään - hirven/ karhuntaljalla hajujen peittämiseksi ennen metsään menoa, pitävät mettävarusteitaan heinäpaalien päällä (hirvet kuulemma ei sitten osaa pelätä hajuja kun maatilojen lähellä niihin ovat tottuneet) sekä harjoittavat yms yms "taikoja" - joilla tulosta sanovat tulevan... Nistä olisi tosi kiva kuulla/ lukea lisää
-
jätkä
En ole mikään konkari näissä asioissa, mutta muutaman koiran kokemuksella voin sanoa ettei hyviä koiria "väkisin" tehdä,Ukkometso kirjoitti:Olisi kyllä hyödyllistä kuulla konkareilta ne muutamat niksit, joilla hyviä koiria tehdään. Tarkoitan tällä sitä kouluttajan osuutta asiaan.
Osuimmekohan jjk:n kanssa alueelle, jossa konkarit vaikenevat ja katsovat, mitä noviisit saavat aikaan? Kumman hiljaista tämän otsikon alla.
sellainen näppituntuma mulla. Koiralle kun annetaan metsää, ei liikaa, eikä liian vähän, sopivasti että koira on aina innokkaana lähtemään ja jaksaa siellä touhuta. Hyvät pyytöveret omaavalle koiralle syntyy tilanteita itsestään, se kehittyy "automaattisesti" hirvikosketuksien myötä, isännältä kehuja sitten säästelemättä päälle. Eiköhän oikeat konkarit neuvo paremmin. 
-
Trio Niskalaukaus
- Viestit: 254
- Liittynyt: 02 Joulu 2004, 15:04
- Paikkakunta: LAPPI
Vanha saatan olla, mutten konkari minäkään. Tuo nuoren koiran treenaus on taitolaji, jonka pääpiirteet Jätkä hyvin kuvasi.
Päätinkin pureutua aiheeseen analysoimalla omia virheitä ja tekemisiä koirien suhteen. Omalta osaltani heikkous on ollut varmaankin, se metsästystahti on ollut kerta kaikkiaan niin kova, jotta tuo Jätkän mainitsema virtapuoli ei aina ole ollut huipussaan. On kysynyt melkoista itsehillintää pitää koira häkissä viikko ennen koetta ja siitäkin on pitänyt tinkiä päivä pari. Mutta kun näki tuon pakkolevon vaikutuksen, niin uskottava oli taas kokeneita koemiehiä.
Toinen heikkouteni on varmasti liika kävelyvauhti, johon oikein pitää asennoitua joka kerta mettäreissulla, ettei tule kiirehdittyä liikaa maastossa. Tähän liittyen käytännön töppäys viime syksyltä; juniori aloitti hyvin haukun vaaran rinteessä ja pääsin ojatureikossa jo tappotuntumalle, mutta tuo rinteen vaikutus kun tuulien suhteen on joskus arvaamaton, niin vasaporukka ehkä sai vainun ja lähti vyörymään siirtyvänä seisontana.
Pääsin näkemään hirvet pariinkin kertaan vaarassa välillä seisonnassakin, mutta ei kunnon ampumatilannetta. Risteilin koko ajan poikki koiran ja hirvien jälkien, jotta jos koira palaa yhteydenotolle, niin se löytää minut. Parisen kilometriä meni haukun perässä (jotain harmaata muistui mieleen) ja se katkesi. Näinkin paikan, missä koira oli jättänyt hirvet ja tutkasin koiraa, joka oli lähtöpaikan suunnassa. Oletin koiran menneen autolle minun jälkiä pitkin.
Tässä vaiheessahan olisi pitänyt kahvistella ja odotella, mutta minä pöljä kävelin jälkiä edessäpäin olevan metsäautotien suuntaan ja karkotin tämän vasaporukan makuulta liikkeelle. Alle varttitunnin oli koira paikalla. Että se niistä konkaritaidoista.
Niin se vain on, että koira kehittyy itsestään levossakin karttuneiden kokemusten kautta.
Päätinkin pureutua aiheeseen analysoimalla omia virheitä ja tekemisiä koirien suhteen. Omalta osaltani heikkous on ollut varmaankin, se metsästystahti on ollut kerta kaikkiaan niin kova, jotta tuo Jätkän mainitsema virtapuoli ei aina ole ollut huipussaan. On kysynyt melkoista itsehillintää pitää koira häkissä viikko ennen koetta ja siitäkin on pitänyt tinkiä päivä pari. Mutta kun näki tuon pakkolevon vaikutuksen, niin uskottava oli taas kokeneita koemiehiä.
Toinen heikkouteni on varmasti liika kävelyvauhti, johon oikein pitää asennoitua joka kerta mettäreissulla, ettei tule kiirehdittyä liikaa maastossa. Tähän liittyen käytännön töppäys viime syksyltä; juniori aloitti hyvin haukun vaaran rinteessä ja pääsin ojatureikossa jo tappotuntumalle, mutta tuo rinteen vaikutus kun tuulien suhteen on joskus arvaamaton, niin vasaporukka ehkä sai vainun ja lähti vyörymään siirtyvänä seisontana.
Pääsin näkemään hirvet pariinkin kertaan vaarassa välillä seisonnassakin, mutta ei kunnon ampumatilannetta. Risteilin koko ajan poikki koiran ja hirvien jälkien, jotta jos koira palaa yhteydenotolle, niin se löytää minut. Parisen kilometriä meni haukun perässä (jotain harmaata muistui mieleen) ja se katkesi. Näinkin paikan, missä koira oli jättänyt hirvet ja tutkasin koiraa, joka oli lähtöpaikan suunnassa. Oletin koiran menneen autolle minun jälkiä pitkin.
Tässä vaiheessahan olisi pitänyt kahvistella ja odotella, mutta minä pöljä kävelin jälkiä edessäpäin olevan metsäautotien suuntaan ja karkotin tämän vasaporukan makuulta liikkeelle. Alle varttitunnin oli koira paikalla. Että se niistä konkaritaidoista.
Niin se vain on, että koira kehittyy itsestään levossakin karttuneiden kokemusten kautta.
Nuoren jahtikaverin treenaamisesta: Pitää muistaa,että jkikinen koira on yksilönsä.Jos alussa ei tee suurenpia kömmähdyksiä on tulosta todennäköisimmin odotettavissa,perimät alkaa olla sellaiset ,jos hiukkasen näkee vaivaa pennun taustojen selvittelyyn.Mutta opettakaa koiralle "yhteydenotto" omaaloiteinen jo pentuiällä.
En myöskään kokenut vaikka paljon olenkin kulkenut 
No niistä hajustamisista miettikää ensin ettei itsestänne haise mitkään hajusteet deotorantit tai muut. Autoissa olevat hajustimet kanssa melkosta myrkkyä. Se onkin melkoista taiteilua nuorella koiralla kun tulee ottamaan yhteyttä pitäs kuitenkin saada se uudestaan hirville, mutta ettei sitä kuitenkaan väsytä(tympäsytä) suotta. Kuitenkin koiralle pitää kuitenkin jäädä hieman"nälkä hirvenjälkeen". Itseni tulee monesti turhaan kiirehittyä metsässä kuitenkin pitäis malttaa ettei turhaan kävelis vaan antaa koiran tehdä ja harjoitella työnsä.
No niistä hajustamisista miettikää ensin ettei itsestänne haise mitkään hajusteet deotorantit tai muut. Autoissa olevat hajustimet kanssa melkosta myrkkyä. Se onkin melkoista taiteilua nuorella koiralla kun tulee ottamaan yhteyttä pitäs kuitenkin saada se uudestaan hirville, mutta ettei sitä kuitenkaan väsytä(tympäsytä) suotta. Kuitenkin koiralle pitää kuitenkin jäädä hieman"nälkä hirvenjälkeen". Itseni tulee monesti turhaan kiirehittyä metsässä kuitenkin pitäis malttaa ettei turhaan kävelis vaan antaa koiran tehdä ja harjoitella työnsä.
-
jjk
Kävelyvauhdit yms
Itsellä se käsitys, että tyypillisin virhe nuoren hirvikoiran koulutuksessa on liian kova etenemisvauhti --> pennulle tulee ns "hätä" etsiä isäntäänsä eikä sitä hirveä jolle jutella 
Itse alussa painelin liian kovaa --> karkkohirviä lopputuloksena, kun hirvet äkkäsivät minut ennekuin koira hirviä... Muutaman "pöljyyden" jälkeen rupesin tosisaan ottamaan ittiäni niskasta.
Olen seuraillut gps:n avulla "tilastotietoja" metsäreissuilta, ja tullut tulokseen että sellainen 1 - max 1,5 km /h keskivauhtina tauot mukaanlukien on aika hyvä. Silloin edetään kun pentu aivan liki/näköyhteydellä ja kun häipyy aluissa niille 5 - 15 min hakulenkeille, niin istuksitaan mättäällä. 15 min aikan koiruus käy yllättävän kaukana, ja kun oittaa huomioon, että voi sitten ottaa sieltä lenkin ulkokaarteella olessaan hajut yli 1 km takaa, tulee haravoitua melkoiset alueet. Ja piteneehän ne hakureissut siitä 15 minuutistakin... Eli koira haravoi tällöin helposti useamman km säteellä isännästään. Tärkeä juttu sitten osata lukea etukäteen maastoa ja tuulensuuntia, jolloin sen hitaankin etenemisen voi "suunnitella" oikein.
Toinen kokonaisuus on antaa sopivasti sitä mettää ja lepoa. Olen siinäkin sortunut älyttömyyksiin - 3 - 4 metsäpv viikossa ja sen kyllä sitten näki ettei into enää ollut kohdillaan, hakukin suppeni ja isännällä V.tutus korkeimmillaan... Naapuri ja kasvattaja hoksasi homman ja varottelivat sopivan kovin sanoin. Uskoin, onneksi, ja siitähän sitten kehitys meni harppauksin eteenpäin, kun koira sai leponsa aikana miettiä rauhassa tekosiaan metsässä...
Kolmas oma kokonaisuutensa on sitten se, miten suhtautua/ toimia oikein kun melkeinpä aina koiraa kiinnostaa muukin riista. Kovalla kädellä jos kieltää, niin voiko silloin pilata koiransa ettei sitten haluttuakaan riistaa niin nuorena "uskalla" jututtaa? Itse menettelen niin, etten noteerasa mokomaa hommaa mitenkään, vaan olen todella "välinpitämättömän" oloinen - ja on se ainakin tällä nykyisellä koiralla auttanut.
Joku mainitsi, että opettakaa oma-aloitteista yhteydenottoa... Kun tietäis miten? Ja sittenkin niin, ettei tee sahuria koirastaan...
Itse alussa painelin liian kovaa --> karkkohirviä lopputuloksena, kun hirvet äkkäsivät minut ennekuin koira hirviä... Muutaman "pöljyyden" jälkeen rupesin tosisaan ottamaan ittiäni niskasta.Olen seuraillut gps:n avulla "tilastotietoja" metsäreissuilta, ja tullut tulokseen että sellainen 1 - max 1,5 km /h keskivauhtina tauot mukaanlukien on aika hyvä. Silloin edetään kun pentu aivan liki/näköyhteydellä ja kun häipyy aluissa niille 5 - 15 min hakulenkeille, niin istuksitaan mättäällä. 15 min aikan koiruus käy yllättävän kaukana, ja kun oittaa huomioon, että voi sitten ottaa sieltä lenkin ulkokaarteella olessaan hajut yli 1 km takaa, tulee haravoitua melkoiset alueet. Ja piteneehän ne hakureissut siitä 15 minuutistakin... Eli koira haravoi tällöin helposti useamman km säteellä isännästään. Tärkeä juttu sitten osata lukea etukäteen maastoa ja tuulensuuntia, jolloin sen hitaankin etenemisen voi "suunnitella" oikein.
Toinen kokonaisuus on antaa sopivasti sitä mettää ja lepoa. Olen siinäkin sortunut älyttömyyksiin - 3 - 4 metsäpv viikossa ja sen kyllä sitten näki ettei into enää ollut kohdillaan, hakukin suppeni ja isännällä V.tutus korkeimmillaan... Naapuri ja kasvattaja hoksasi homman ja varottelivat sopivan kovin sanoin. Uskoin, onneksi, ja siitähän sitten kehitys meni harppauksin eteenpäin, kun koira sai leponsa aikana miettiä rauhassa tekosiaan metsässä...
Kolmas oma kokonaisuutensa on sitten se, miten suhtautua/ toimia oikein kun melkeinpä aina koiraa kiinnostaa muukin riista. Kovalla kädellä jos kieltää, niin voiko silloin pilata koiransa ettei sitten haluttuakaan riistaa niin nuorena "uskalla" jututtaa? Itse menettelen niin, etten noteerasa mokomaa hommaa mitenkään, vaan olen todella "välinpitämättömän" oloinen - ja on se ainakin tällä nykyisellä koiralla auttanut.
Joku mainitsi, että opettakaa oma-aloitteista yhteydenottoa... Kun tietäis miten? Ja sittenkin niin, ettei tee sahuria koirastaan...
Kunhan isäntä muistaa että nuoren koiran kanssa ei ole tulostavoitetta. Koiralla pitää metsässä olla hauskaa. Paljon hirvikontakteja, niistä se oppii Turha kiire jätetään autolle. Parhaiten nuoren pilaa jos koiran pitää paimentaa isäntää, että pysyy matkassa. Kyllä ne kk sakeat hirviveret hoitavat lopun.
Jooten neuvoon lisään vielä hiukan, se kiire ja kännykkä autolle opetus vaiheessa. karhukoiran työmaan on luontoäiti järjestänyt metsään ja siellä se myös toimii paremmin kuin pyöriä kehässä! Jooteen lisäten hauskuuden lisäksi koiran ja isännän välit on oltava kunnossa jolloin
luottamuskin on kohdallaan ja hakureissut pitenevät.Arka koira
vaatii tällä alueella enemmän työtä,mutta kyllä on sen" väärtti".
Tämä varhaiskypsyys sana tekee kyllä pahaa,koska sehän viitaa lapsityövoiman käyttöön,ja on lailla kielletty meillä SUOMESSA!
luottamuskin on kohdallaan ja hakureissut pitenevät.Arka koira
vaatii tällä alueella enemmän työtä,mutta kyllä on sen" väärtti".
Tämä varhaiskypsyys sana tekee kyllä pahaa,koska sehän viitaa lapsityövoiman käyttöön,ja on lailla kielletty meillä SUOMESSA!
Nuoren koiran koulutus
Hyviä koulutusohjeita löytyy karhukoirasivulta Heimo Rautavan kirjoittamina. Heimo Rautavan ja Alpo Haralan kirjat neuvovat hyvin koiran koulutuksessa. Hirvenmetsästäjän käsikirja(Otava) kannattaa hankkia. Hirviveristen pystykorvien sivulta löytyy ohjeet myöskin. Erityisen hyvää luettavaa pystykorvaisten kouluttajille ovat Erkki Tuomisen kirjat Pikinokka pystykorva ja Pystykorva kotona ja metsässä.
Itsenikin mieli tekee virheitä tehneenä neuvoa toisia. Kokemukseni ovat ajokoirista ja muutamasta pystykorvaisesta. Lopulta kaikkien metsästyskoirien kouluttaminen menee lähes samoja latuja.
Ensiksi miehen ja koiran luottamus pitää olla täydellistä ja molemminpuolista.
Itse vien pennun jo aivan pienenä metsään tutustumaan tulevaan työympäristöön. Yhdessä tutkitaan kaikki pelottavat kannot, kivet ja juurakot. Koko ajan on pidettävä huoli ettei pentu tunne joutuneensa eksyksiin. Pikkupentua en kiellä minkään riistaeläimen haukkumisesta tai ajamisesta. Se on osoitus riistaverisyydestä eikä sitä saa sammuttaa. Kyllä se hirvi ja karhu sitten aikanaan nousee päälimmäiseksi. Mieli tekisi neuvoa monnelle miehelle malttia ja pitkämielisyyttä. Kertomuksiin varhaiskypsistä koirista kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Vahingon vaara on nurella koiralla aina olemassa. Vasta kun koira on henkisesti ja ruumiillisesti aikuisen mitoissa kannattaa lähteä etsimään hirviä. Kuljetaan hitaasti tuulen alta oletetulle hirvien oleskelualueelle. Annetaan koiran hakea ja mies liikkuu vain silloin , kun koira on paikalla. On hauska seurata koiran eleitä sen saatua hirven hajua nokkaansa. Kannattaa muutenkin seurata koiran edesottamuksia. Kun sitten hirvi löytyy, pidetään pää kylmänä. Ei askeltakaan puoleen tuntiin, sillä hirvi on alussa hyvin varovainen. Kuitenkin jos ja kun koira tulee tarkastamaan ukon mukanaolon mennään sen mukana vähän matkaa haukkupaikalle päin. Kun koira katoaa näkyvistä, pysähdytään heti ja odotetaan haukun jatkumista. Koiran on ehdottomasti koko ajan tiedettävä mistä se ukko löytyy. Eikä ensimmäisistä haukuista anneta karkkoja. Jos hirvi sattuu olemaan juoksijalajia ei sen perässä kannata kauas lähteä. Kuitenkin , jos karkko on lyhyt, ehdottomasti yritetään saada uusintahaukku. Kun sitten alkaa ilmetä innon puutetta(yhteyden otot lisääntyvät), vihelletään koira pois ja lähdetään kotiin. Vaikka kuinka mukavalta tuntuikin, on lepoa saatava vähintäinkin viisi päivää. Koiran on saatava palautua. Kuitenkaan kuntoilua ei saa unohtaa. Vain hyvässä kunnossa olevalla koiralla riittää luonto haukkua suurriistaa. On myöskin koulutettava itsensä sietämään epäonnistuneita päiviä. Homman luonteeseen kuuluu se vastamäkikin. Jos vaikka aamu on kuljettu saamatta mitään merkkiä hirvistä, ei kannata jatkaa enää iltaan saakka, koska silloin hirven löydyttyä koira on jo väsynyt.
Edellä kerrotun lisäksi koira on totutettava laukauksiin. Lähes yleisin syy haukkumattomuuteen on paukkupelko. Siihen on suhtauduttava kaikella vakavuudella, koska sitä ei voida korjata lainkaan.
Ja sitten tottelevaisuus. Tottelevaiselle koiralle on kysyntää hirviporukoissa, ja makeimmat pisteet kokeissa napsitaan juuri yhteistyöhalukkuudella ja tottelevaisuudella.
Jotenka onnea ja malttia kaikille koiran kouluttajille
Itsenikin mieli tekee virheitä tehneenä neuvoa toisia. Kokemukseni ovat ajokoirista ja muutamasta pystykorvaisesta. Lopulta kaikkien metsästyskoirien kouluttaminen menee lähes samoja latuja.
Ensiksi miehen ja koiran luottamus pitää olla täydellistä ja molemminpuolista.
Itse vien pennun jo aivan pienenä metsään tutustumaan tulevaan työympäristöön. Yhdessä tutkitaan kaikki pelottavat kannot, kivet ja juurakot. Koko ajan on pidettävä huoli ettei pentu tunne joutuneensa eksyksiin. Pikkupentua en kiellä minkään riistaeläimen haukkumisesta tai ajamisesta. Se on osoitus riistaverisyydestä eikä sitä saa sammuttaa. Kyllä se hirvi ja karhu sitten aikanaan nousee päälimmäiseksi. Mieli tekisi neuvoa monnelle miehelle malttia ja pitkämielisyyttä. Kertomuksiin varhaiskypsistä koirista kannattaa suhtautua aina pienellä varauksella. Vahingon vaara on nurella koiralla aina olemassa. Vasta kun koira on henkisesti ja ruumiillisesti aikuisen mitoissa kannattaa lähteä etsimään hirviä. Kuljetaan hitaasti tuulen alta oletetulle hirvien oleskelualueelle. Annetaan koiran hakea ja mies liikkuu vain silloin , kun koira on paikalla. On hauska seurata koiran eleitä sen saatua hirven hajua nokkaansa. Kannattaa muutenkin seurata koiran edesottamuksia. Kun sitten hirvi löytyy, pidetään pää kylmänä. Ei askeltakaan puoleen tuntiin, sillä hirvi on alussa hyvin varovainen. Kuitenkin jos ja kun koira tulee tarkastamaan ukon mukanaolon mennään sen mukana vähän matkaa haukkupaikalle päin. Kun koira katoaa näkyvistä, pysähdytään heti ja odotetaan haukun jatkumista. Koiran on ehdottomasti koko ajan tiedettävä mistä se ukko löytyy. Eikä ensimmäisistä haukuista anneta karkkoja. Jos hirvi sattuu olemaan juoksijalajia ei sen perässä kannata kauas lähteä. Kuitenkin , jos karkko on lyhyt, ehdottomasti yritetään saada uusintahaukku. Kun sitten alkaa ilmetä innon puutetta(yhteyden otot lisääntyvät), vihelletään koira pois ja lähdetään kotiin. Vaikka kuinka mukavalta tuntuikin, on lepoa saatava vähintäinkin viisi päivää. Koiran on saatava palautua. Kuitenkaan kuntoilua ei saa unohtaa. Vain hyvässä kunnossa olevalla koiralla riittää luonto haukkua suurriistaa. On myöskin koulutettava itsensä sietämään epäonnistuneita päiviä. Homman luonteeseen kuuluu se vastamäkikin. Jos vaikka aamu on kuljettu saamatta mitään merkkiä hirvistä, ei kannata jatkaa enää iltaan saakka, koska silloin hirven löydyttyä koira on jo väsynyt.
Edellä kerrotun lisäksi koira on totutettava laukauksiin. Lähes yleisin syy haukkumattomuuteen on paukkupelko. Siihen on suhtauduttava kaikella vakavuudella, koska sitä ei voida korjata lainkaan.
Ja sitten tottelevaisuus. Tottelevaiselle koiralle on kysyntää hirviporukoissa, ja makeimmat pisteet kokeissa napsitaan juuri yhteistyöhalukkuudella ja tottelevaisuudella.
Jotenka onnea ja malttia kaikille koiran kouluttajille
Moi vaan kaikille!!
Aivan upeita vastauksia,itsekkein aloittelija ja kokemukset saman suuntaisia.
Yhden lisäisin;munauksen jonka itse tein oli että vein pentu koiraa hirvimettälle,porukoihin joissa oli kauhea kiire, motti taktiika yms muuta.älkää viekö ennen kuin koira todella haukkuu hirveä ja yrittäkää päästä porukkaan, jossa koiraa oikesti arvostetaan..
Aivan upeita vastauksia,itsekkein aloittelija ja kokemukset saman suuntaisia.
Yhden lisäisin;munauksen jonka itse tein oli että vein pentu koiraa hirvimettälle,porukoihin joissa oli kauhea kiire, motti taktiika yms muuta.älkää viekö ennen kuin koira todella haukkuu hirveä ja yrittäkää päästä porukkaan, jossa koiraa oikesti arvostetaan..
Pyrin kyllä menemään nuoren kanssa metsään ilman porukoita. Mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Olen siinä mielessä onnellisessa asemassa että porukassa pyritään antamaan nuorelle aina jätkistä tyhjä maa. Vaikka olen koulannut jo 6 hirvikoiraa, niin aina on yhtä sykähdyttävä tunne se pennun ensimmäinen hirvihaukku. Sillä sitä taas jaksaa olla maailman riepoteltavana.
Viime syksyn virheitä, joista pyrin ottamaan oppia, olivat mm.
Alkusyksystä ennen jahtikautta 16kk kku, otti emän ja vasan haukkuun (eka haukku viime syksynä). Menin haukulle "haukullemeno mielessä" enkä mennyt koiran jälkiä. No koira haukkui tunnin, lähti ottamaan isäntään yhteyttä mutta eipä löytänytkään kun ukko kyyläsi muualla. Koira juoksi autolle ja hirvet jäivät nenäni eteen odottamaan uusintahaukkua.
"Parhaaseen" aikaan kävin koiran kanssa metsässä viikonloppujen la-su lisäksi myös viikolla. Eipä riittänyt koiralla intoa mutta en älynnyt löysätä vaikka itse näin kyllä tilanteen.
Loppusyksystä menin kokeeseen tavoittelemaan VOI1:stä (AVO1n sain alkusyksystä). Koira sai huilata ennen koetta 2 päivää edellisen useamman tunnin metsäreissun jälkeen. Eipä ollut into kohdallaan.
Jospa ensi syksynä olisi viisaampi.
Alkusyksystä ennen jahtikautta 16kk kku, otti emän ja vasan haukkuun (eka haukku viime syksynä). Menin haukulle "haukullemeno mielessä" enkä mennyt koiran jälkiä. No koira haukkui tunnin, lähti ottamaan isäntään yhteyttä mutta eipä löytänytkään kun ukko kyyläsi muualla. Koira juoksi autolle ja hirvet jäivät nenäni eteen odottamaan uusintahaukkua.
"Parhaaseen" aikaan kävin koiran kanssa metsässä viikonloppujen la-su lisäksi myös viikolla. Eipä riittänyt koiralla intoa mutta en älynnyt löysätä vaikka itse näin kyllä tilanteen.
Loppusyksystä menin kokeeseen tavoittelemaan VOI1:stä (AVO1n sain alkusyksystä). Koira sai huilata ennen koetta 2 päivää edellisen useamman tunnin metsäreissun jälkeen. Eipä ollut into kohdallaan.
Jospa ensi syksynä olisi viisaampi.