Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Onko muilla minkä verran ollut ongelmana että murisee vaikka herkun päältä?
Huomasin että pentu murisi aika vihaisesti kun joku vaikka käveli ohi, ja se oli oikeesti kurkku murinaa.
Ruokakupista ei niinkään, mutta se tyhjenee siihen malliin että ei paljon vilkuile ympärille.
Sitten kerran annoin luun ja se sitä pureksi kun menin ja olin ottamassa pois kun murahti vihaisesti ja käteen kiinni. Siitä alko semmonen matsi että näytti että tämä -piip- ei taida antaa periksi ollenkaan. Oli meinaan tosissaan, vaan niin olin minäki. Pitkään piti niskasta ja pannasta painaa lattiaan ennen kuin asettu, rähinä kaamea.
Nyt antaa ottaa luun pois mutta ei mene mieliksi sen näkee.
Miten muilla?
Vanhus kopissa ei ole koskaan vihotellu. Jo edesmenneen kanssa pentuna kyllä otettiin taistelu määräys vallasta, mutta ei muistaakseni näin tiukkaan kun tämän kanssa neljänkuukauden iässä. Eli tuossa pari viikkoa sitten.
En voi sietää vihaista koiraa ja hirvimetällä jos ei muut pääse kaadolta ottamaan koiraa pois niin "ei hyvä"
Onko kokemuksia ja vinkkejä jatkoon
Huomasin että pentu murisi aika vihaisesti kun joku vaikka käveli ohi, ja se oli oikeesti kurkku murinaa.
Ruokakupista ei niinkään, mutta se tyhjenee siihen malliin että ei paljon vilkuile ympärille.
Sitten kerran annoin luun ja se sitä pureksi kun menin ja olin ottamassa pois kun murahti vihaisesti ja käteen kiinni. Siitä alko semmonen matsi että näytti että tämä -piip- ei taida antaa periksi ollenkaan. Oli meinaan tosissaan, vaan niin olin minäki. Pitkään piti niskasta ja pannasta painaa lattiaan ennen kuin asettu, rähinä kaamea.
Nyt antaa ottaa luun pois mutta ei mene mieliksi sen näkee.
Miten muilla?
Vanhus kopissa ei ole koskaan vihotellu. Jo edesmenneen kanssa pentuna kyllä otettiin taistelu määräys vallasta, mutta ei muistaakseni näin tiukkaan kun tämän kanssa neljänkuukauden iässä. Eli tuossa pari viikkoa sitten.
En voi sietää vihaista koiraa ja hirvimetällä jos ei muut pääse kaadolta ottamaan koiraa pois niin "ei hyvä"
Onko kokemuksia ja vinkkejä jatkoon
Jarmo Huotari
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Terve! Ei ole kokemuksia vihaisuudesta, mutta kait se yhenlainen luonnevika on. Tahtoo vaan nuilla murraajilla tosipaikassa kakka lentää...!!! Ennen soli kovan koiran merkki , kun oli vihanen. Vaan ei enää! Ei ehkä sovellu seuruemetsästykseen, mutta yhen miehen koira voi tulla , jos on mettäveriä.
Minna Honkanen
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Voipi tulla koira minkä kaavolle ei ole asiaa muilla, josko isännälläkään.
Jos ois minun niin helekutin moinen koulutus. Paljon tilanteita missä vieraat ihmiset ottaa herkun pois, ja antaa palkkion luovuttamisesta.
Tarkottaa kymmeniä-satoja toistoja ja kuukausi tolokulla. Vain hyviä kokemuksia ihmisistä kaikissa mahollisissa tilanteissa. Josko ymmärtäs että parempi olla kaveri ku pomo.
Jos ois minun niin helekutin moinen koulutus. Paljon tilanteita missä vieraat ihmiset ottaa herkun pois, ja antaa palkkion luovuttamisesta.
Tarkottaa kymmeniä-satoja toistoja ja kuukausi tolokulla. Vain hyviä kokemuksia ihmisistä kaikissa mahollisissa tilanteissa. Josko ymmärtäs että parempi olla kaveri ku pomo.
Simo Sova
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Villelle. Aikaisemmin edellisessä palstassa mainitsin, ettei varmaan tule puutetta luonteesta. Itsellänikin oli aikanaan narttupentu, kun toin sen kotiin, huomasin että omistamisen elkeitä, suojeli todella raivokkaasti luutansa, mutta teimme heti tällaiset asiat selviksi, että minä annan ruoan ja otan sen tarvittaessa- sen luunkin - pois. Kun siihen leikkiin lähtee, niin periksi ei saa pennulle antaa. Kääntää sen pennun rauhallisesti, vaikka hanttiin pistää, selälleen, painaa oikealla kädellä etujalkojen välistä rinnan päältä maata tai lattiaa vasten. Antaa riuhtoa kiukkuansa siinä niin kauan, kunnes pienet pissat lirauttaa antautumisen merkiksi. Se toimii samalla tavalla kuin luonnossakin, kun emo ja lajitoverit pentua kouluttavat. Ei kiukulla vaan rauhallisuudella tilanne voitetaan, jos se yleensä on voitettavissa. Helpompi toimia näin pennun kuin aikuisen koiran kanssa, kun se on päättänyt ottaa johtajuuden. Kannattaa toistaa niin kauan, että pentu ymmärtää, kuka määrää. Toivottavasti tämä auttaa.
Terveisin BlägBoi
PS. Tällaisen pennun kanssa ei kannata riuhtoa eikä repiä, tehdä sellaisia leikkejä, joissa riuhdotaan ja revitään.
Terveisin BlägBoi
PS. Tällaisen pennun kanssa ei kannata riuhtoa eikä repiä, tehdä sellaisia leikkejä, joissa riuhdotaan ja revitään.
Harri Heininen
Suu käy ja ääni kuuluu, omin jaloin metsään mennään ja sieltä pois.
Suu käy ja ääni kuuluu, omin jaloin metsään mennään ja sieltä pois.
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Nuo on aina tapauskohtaisia asioita, usein tuo luun omistaminen vain ilmentää muutakin päälliköintiä mitä ei tahdo huomata. Kerran kitkin yhdeltä aikuisena minulle tulleelta tuon tavan kääntäen verrannollisella tavalla, koira oli vain oppinut pitämään luun ärhentelemällä, ei muutoin isotellut. En ottanut luuta tai ruokakuppia pois vaan annoin sille lisää, tilanteesta tuli koiralle mieluinen, ärhentely loppui.
Tollanen mikä jo noin pentuna isottelee, pitää kohdella jämäkän johdonmukaisesti. Taistelemalla kun lähtee tapoja opettamaan, kannattaa pitää huoli että lopulta pääsee päälliköksi, aikuisena on muutoin todella vaikea tapaus. Ei rapsuttele koiraa kun koira pyytää, tekee sen kun itselle sopii. Leikit loppuu kun isäntä haluaa lopettaa. Ei anna mitään etuoikeuksia mitä ei toisilla koirilla ole. Jopa silläkin merkitystä kuka menee ensin ovesta tai muista ahtaista paikoista, koira ei johda joukkoa vaan isäntä. Hihnassa ei vedetä, isäntä määrää millä etäisyydellä koira voi kulkea, kevyt nyppäisy heti kun hihna kiristyy, varottava ettei koira opi menemään aavistus hihna tiukalla. Vieraita jos käyttää koulutuksessa apuna, ei saa tulla yhtään epäonnistunutta yritystä. Koira ei saa saavuttaa mitään ärinällä, huutamalla, riehumalla. Tarhasta ei ota ennen kuin koira odottaa rauhallisena, ruokaa ei anneta jos koiraa hyppii ja häärää. Tavallisetkin päiväntoimet voi viedä paaaljon aikaa ensialkuun. Silti niistä saattaa tulla koiria mitkä ei missään tilanteessa uhmaa isäntää, isännän poissaollessa ovatkin sitten kotilauman päälliköitä. Muut ihmiset ja koirat ovat sille alamaisia.
Tollanen mikä jo noin pentuna isottelee, pitää kohdella jämäkän johdonmukaisesti. Taistelemalla kun lähtee tapoja opettamaan, kannattaa pitää huoli että lopulta pääsee päälliköksi, aikuisena on muutoin todella vaikea tapaus. Ei rapsuttele koiraa kun koira pyytää, tekee sen kun itselle sopii. Leikit loppuu kun isäntä haluaa lopettaa. Ei anna mitään etuoikeuksia mitä ei toisilla koirilla ole. Jopa silläkin merkitystä kuka menee ensin ovesta tai muista ahtaista paikoista, koira ei johda joukkoa vaan isäntä. Hihnassa ei vedetä, isäntä määrää millä etäisyydellä koira voi kulkea, kevyt nyppäisy heti kun hihna kiristyy, varottava ettei koira opi menemään aavistus hihna tiukalla. Vieraita jos käyttää koulutuksessa apuna, ei saa tulla yhtään epäonnistunutta yritystä. Koira ei saa saavuttaa mitään ärinällä, huutamalla, riehumalla. Tarhasta ei ota ennen kuin koira odottaa rauhallisena, ruokaa ei anneta jos koiraa hyppii ja häärää. Tavallisetkin päiväntoimet voi viedä paaaljon aikaa ensialkuun. Silti niistä saattaa tulla koiria mitkä ei missään tilanteessa uhmaa isäntää, isännän poissaollessa ovatkin sitten kotilauman päälliköitä. Muut ihmiset ja koirat ovat sille alamaisia.
Tommi Kontunen
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Saaliin ja ruoan puolustaminen ja luonteen kovuus ovat käsittääkseni eri ominaisuuksia eivätkä sulje pois toisiaan.JALLU kirjoitti:Terve! Ei ole kokemuksia vihaisuudesta, mutta kait se yhenlainen luonnevika on. Tahtoo vaan nuilla murraajilla tosipaikassa kakka lentää...!!! Ennen soli kovan koiran merkki , kun oli vihanen. Vaan ei enää! Ei ehkä sovellu seuruemetsästykseen, mutta yhen miehen koira voi tulla , jos on mettäveriä.
Koira voi olla kova ja rohkea, oli se sitten ärräävä tai ei.
Blägboilta tuli hyvät neuvot asian hallintaan ottamiseksi.
Ja tosiaan vetoleikit pitää päättyä aina isännän voittoon. Jos niitä tarvii ollenkaan harrastaa.
Jollakin koiralla voi myös olla kaadolla ja tilanteissa missä veri haisee, niin kohonnut adrenaliinitaso että se muuttaa koiran käytöstä radikaalisti.
Tuomo Ainasoja
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Hyviä neuvoja edellä kirjoittaneilta, mutta voimakkaan jopa raivopäisen omistus vietin jo pentuna omaava viittaa pahanlaatuiseen luonnvvikaan
joka on periytyvä ominaisuus. jonka vain isäntä saa joskus hallintaansa, mutta luotettavaa kaveria siitä seurue metsästykseen tuskin tulee koskaan
tahtoo kiihtyä iän myötä kuin ( Kemiläisen-nälkä ) Wanha sanonta.
PS; Tämän laatuisen luonteen omaavat koiruuvet yleensä joudutaan lopettamaan ennemmim tai myöhemmin kaadolla joko sinne tulleen
mettäkaverin tai usein jopa isäntänsä kimpusta, siinä on sitten leikki kaukana. Kunnia tahtoo mennä ja maine kasvaa?.
joka on periytyvä ominaisuus. jonka vain isäntä saa joskus hallintaansa, mutta luotettavaa kaveria siitä seurue metsästykseen tuskin tulee koskaan
tahtoo kiihtyä iän myötä kuin ( Kemiläisen-nälkä ) Wanha sanonta.
PS; Tämän laatuisen luonteen omaavat koiruuvet yleensä joudutaan lopettamaan ennemmim tai myöhemmin kaadolla joko sinne tulleen
mettäkaverin tai usein jopa isäntänsä kimpusta, siinä on sitten leikki kaukana. Kunnia tahtoo mennä ja maine kasvaa?.
Esko Halme
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Täysin samaa mieltä Eskon kanssa!eskoh kirjoitti:Hyviä neuvoja edellä kirjoittaneilta, mutta voimakkaan jopa raivopäisen omistus vietin jo pentuna omaava viittaa pahanlaatuiseen luonnvvikaan
joka on periytyvä ominaisuus. jonka vain isäntä saa joskus hallintaansa, mutta luotettavaa kaveria siitä seurue metsästykseen tuskin tulee koskaan
tahtoo kiihtyä iän myötä kuin ( Kemiläisen-nälkä ) Wanha sanonta.
PS; Tämän laatuisen luonteen omaavat koiruuvet yleensä joudutaan lopettamaan ennemmim tai myöhemmin kaadolla joko sinne tulleen
mettäkaverin tai usein jopa isäntänsä kimpusta, siinä on sitten leikki kaukana. Kunnia tahtoo mennä ja maine kasvaa?.
Minna Honkanen
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Tuo siedätyshoito on hiukan myöhään aloitettu kun se nelikuinen jo on mutta ei se sitä tarkoita että koirassa mitään luonnevikaa on. Isännän se tarvittee ja kuria muttei kuritusta. Omalla penikalla olen tätä "siedätystä" tehnyt 7 viikkosesta ja varmaan tekee hyvää meidän yhteistyölle koiran aikuisikää ajatellen. Ei kuitenkaan mitenkään ilolla sitä tuoretta luuta ole mun kanssa jakamassa mutta lähestulkoon päivittäin tätä sen kanssa harjoitellaan. Oli mulla kerran ennenkin samantapainen koira mutta se oppi nämä asiat pentuna eikä ollut aikuisena vihainen kaadolla. Toiset saman kokoluokan urokset olikin sitten jo aivan eri asia kohdattaessa. Mutta älköön kukaan nelikuista penikkaa tuomitko....
Marko Soini
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Ei ollut tarkoitus tuomita ketään eikä kenenkään koiruuksia, mutta on enempi sääntö kuin poikkeus että näin siinä on usein käynyt.
Tiedossa useita jalostukseenkin käytettyjä jotka kaadolla käyneet jopa isäntänsä kimppuun ja jouduttu lopettamaan siihen paikkaan.
PS; voihan sitä yrittää kaikkensa ja hyvä jos onnistuu, mutta takuu varmaa luottamusta tuskin voi koskaan luonne oikkuisille antaa
koska sekin tahtoo pitää paikkansa että kannettu vesi ei tahdo kaivossa pysyä.
Tiedossa useita jalostukseenkin käytettyjä jotka kaadolla käyneet jopa isäntänsä kimppuun ja jouduttu lopettamaan siihen paikkaan.
PS; voihan sitä yrittää kaikkensa ja hyvä jos onnistuu, mutta takuu varmaa luottamusta tuskin voi koskaan luonne oikkuisille antaa
koska sekin tahtoo pitää paikkansa että kannettu vesi ei tahdo kaivossa pysyä.
Esko Halme
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
On todella vaikea antaa yksiselitteistä arviota koiran luonteesta tuo avauksen perusteella. Tuo käyttäytyminen voi olla opetettua, opittua tai luonneperäistä. Positiivista tai negatiivista.
Nollatoleranssi ruokakupilla, luilla ja kaadoilla. Vetolelut ja leikit on erikseen ja siihen myös leikkikalut. Itse olen ärripurrien kanssa kaadolla tehnyt selväksi ettei minulle tai muille murista, eikä ole koskaan ollut ongelmia. Luut on väärä väline aloittaa pois ottaminen, se pitää tehdä leluilla ja esim. ruokakupilla. Tässä kohtaa taas vaihtoehtoinen houkute toimii monesti niskapersettä paremmin. Yhden "äkäisen" koiran aikanaa tutulle koulutin luulta äkäämättömäksi sillä että minulla oli tarjota aina toinen tilalle jos vaihdettiin. Istuin lähelle ja odotin että kaverilla pettää hermo ja tulee pyytämään tätä minulta. Ei kauaa tarvitse tehdä niin voi jo mennä silittämään ja silittelyn jälkeen vaihtaa uusi luu suuhun ja kohta sen samankin luun jo pystyi ottamaan pois pelkän rapsutuksen palkkiolla. Aika paljon useammin kyse on luottamuksesta ja auktoriteeristä jonka on saavuttanut tai menettänyt. Auktoriteettiä taas voi rakentaa monella tavoin mutta vihaisuutta tai äkäisyyttä sallimalla sitä ei saavuta.
Jari
Nollatoleranssi ruokakupilla, luilla ja kaadoilla. Vetolelut ja leikit on erikseen ja siihen myös leikkikalut. Itse olen ärripurrien kanssa kaadolla tehnyt selväksi ettei minulle tai muille murista, eikä ole koskaan ollut ongelmia. Luut on väärä väline aloittaa pois ottaminen, se pitää tehdä leluilla ja esim. ruokakupilla. Tässä kohtaa taas vaihtoehtoinen houkute toimii monesti niskapersettä paremmin. Yhden "äkäisen" koiran aikanaa tutulle koulutin luulta äkäämättömäksi sillä että minulla oli tarjota aina toinen tilalle jos vaihdettiin. Istuin lähelle ja odotin että kaverilla pettää hermo ja tulee pyytämään tätä minulta. Ei kauaa tarvitse tehdä niin voi jo mennä silittämään ja silittelyn jälkeen vaihtaa uusi luu suuhun ja kohta sen samankin luun jo pystyi ottamaan pois pelkän rapsutuksen palkkiolla. Aika paljon useammin kyse on luottamuksesta ja auktoriteeristä jonka on saavuttanut tai menettänyt. Auktoriteettiä taas voi rakentaa monella tavoin mutta vihaisuutta tai äkäisyyttä sallimalla sitä ei saavuta.
Jari
Jari Hakulinen
-
- Viestit: 929
- Liittynyt: 19 Loka 2013, 13:17
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Jari oivaltanut asian hyvinjoni kirjoitti:On todella vaikea antaa yksiselitteistä arviota koiran luonteesta tuo avauksen perusteella. Tuo käyttäytyminen voi olla opetettua, opittua tai luonneperäistä. Positiivista tai negatiivista.
Nollatoleranssi ruokakupilla, luilla ja kaadoilla. Vetolelut ja leikit on erikseen ja siihen myös leikkikalut. Itse olen ärripurrien kanssa kaadolla tehnyt selväksi ettei minulle tai muille murista, eikä ole koskaan ollut ongelmia. Luut on väärä väline aloittaa pois ottaminen, se pitää tehdä leluilla ja esim. ruokakupilla. Tässä kohtaa taas vaihtoehtoinen houkute toimii monesti niskapersettä paremmin. Yhden "äkäisen" koiran aikanaa tutulle koulutin luulta äkäämättömäksi sillä että minulla oli tarjota aina toinen tilalle jos vaihdettiin. Istuin lähelle ja odotin että kaverilla pettää hermo ja tulee pyytämään tätä minulta. Ei kauaa tarvitse tehdä niin voi jo mennä silittämään ja silittelyn jälkeen vaihtaa uusi luu suuhun ja kohta sen samankin luun jo pystyi ottamaan pois pelkän rapsutuksen palkkiolla. Aika paljon useammin kyse on luottamuksesta ja auktoriteeristä jonka on saavuttanut tai menettänyt. Auktoriteettiä taas voi rakentaa monella tavoin mutta vihaisuutta tai äkäisyyttä sallimalla sitä ei saavuta.
Jari
Luonnekasvatusta Tehdään paljon jo Kasvattajalla 5-7 viikkoon... Pentueessa on aina niitä vahvoja muutama (dominoivia isäntiä) näkee selvästi tapauksia nisillä/ruokakupilla. "Joukkokupilla" aikaansaadaan sosiaalisuutta vahvoillekin > ei monasti tarvi ottaa pois sitä ärräpäätä ja olla antamatta isannoida kupilla kun se jo sosialistuu kun ei saakaan olla isäntä. Nisillä isannoijaa ei päästetäkään ensimmäisenä aterialle kun loppuruokaa vaan tarjolla (vähän) tyytyy jatkossa alustapitäen omaan valittuun nisään. Samoten nuo luut (ym herkut) vaihtotaktiikka on hyvä oppi. Kun sinulla on se luu vuole ensialkuun ne herkkupalat ja tarjoa suoraan, luu pois ja taktiikkaa jatketaan kunnes hyväksyy (yleensä hyväksyy muutamankerran jälkeen, ja ilman kuritusta). Mutta vääranlainen luonnepiirre, kasvatus pitää tehdä jo ennen 10 viikkoa. Kuta nuorempana sen parempi. Täsä kasvattajillekin haaste, ennen luovutusta lisätöitä! Sellainen juttu; kun saadaan vahvaluonne (dominoiva) vähän sosiaaliseksi, siitä vahvasta luonteesta tulee yleensä se metsästyskoira joka luottaa isäntään ja porukkaan (ihmisiin) jotka sen kanssa metsästää. Toisia koiria kohtaan asia erikseen. Vihaisuus toisiakohtaan, Asiaa parantaa, (kun olet rokottanut koiruuden/12 viik. eteenpäin, tutustutaan mahdollisimman paljon koiruutta vieraisiin koiriin (esim näyttelyharjoituskentät / koirapuistot))
Rauno Juntunen
-
- Viestit: 148
- Liittynyt: 28 Touko 2011, 15:59
- Paikkakunta: Hyrynsalmi
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Morjens. Eipä aikoihin näin asiaa luettavana kuin mitä Ville avasi. Joskus tulee käytyä täälläkin (lue päivittäin. ) Melkein poikkeuksetta AAkkosten sarhaamista järjestykseen täällä on uutisena.
Pennun vihaisuuteen, omasta kokemuksesta kerron, muuten taaksejäänyttä , paitsi loppuiän vaivat. Vaimolle.
Oli juuri tuollainen Villen kertoma tapaus, vilkas energinen , sanoisin ylienerginen , Todella hyvä alku , oli mukava lenkkikaveri . Ei lenkillä vatuloitu... Mutta mutta ..oli tiukkaluotoinen alusta asti. Juuri noin kun avaaja kertoi. Tuon siedätyksen aloitin heti kun pentu tuli meille. Lelulla , luulla kaikella minkä otti lenkillä suuhun otin pois , takasin , tai herkku suuhun. Mielestäni käytin kaikki nuo edellä kertoneiden keinot. Eikä ollut mitään ongelmaa minun kanssa. Ammuin muutaman hirvenkin , piti isäntänään, mutta vieraille oli jo siellä varautunut . Perusluonteeltaan oli varautunut , jopa arka, enkä saanut sitä pois kitkettyä. Häntä ei juurikaan heilunut kotonakaan muille kuin minulle. Olin jo toissa syksynä valmis kokeisiin sen kanssa , näin ajattelin alkukesästä. Kun Tuon omimisvietin huomasin heti alussa vilauttelin vaihtoehtoa ensimmäisenä syksynä monttuun panemisesta, mutta kun yhtälössä toisellapuolella on pentukoira , perheeseen hankittu ja itse sen kanssa pärjää. Eipä sitä.
No toissa kesänä mökiltä lähin lakkametsään, koira jäi häkkiin . Mielestäni varkaitten häippäsin, tarkotan koiran tietämättä. Vaimo erehtyi sille ruuan vietiin. Mutta ei onnistunut. Koira hyökkäsi oman talon väkeen kiinni , puri ranteesta luut poikki , raateluvammoja sormista olkapäähän asti taisi olla kädessä nelisenkymmentä hampaan jälkeä. Avuttomana ja paniikissa pääsi perääntymään mökkiin , koira ahtoi päälle kokoajan kurkkua kohti . puremia ympäriinsä. Kuitenkin elävänä selvittiin ja kun ambulanssissa ensiapua antoivat, rupesin kaivamaan koiralle monttua häkin viereen. Koira oli Luonnevikainen ja raja oli ylitetty. Olisi vaan monttu kaivaa ensimmäisenä syksynä. No vuosi kulettiin lääkäreillä ja käsikirurgilla Oulussa leikkauksessa ja jotenkin selvittiin..
Siksipä en näitä siedätyshoitoja paljon kannata , kohtuudella sen pitää onnistua. Kyyllä ESKOH ON TÄYSIN OIKEASSA . Ei luonne vikaisia kannata elättää eikä elvyttää sosiaalliseksi sillä ennen pitkää se kostautuu ja pahasti.
Ps. Joku viisautta lukenut tietysti syyttää että vika on fleksin yläpäässä. EI OLE kun kyseessä on luonnevikainen raivo.
Älä Ville ota tätä neuvona vaan tapahtuneena tosiasiana.
Pennun vihaisuuteen, omasta kokemuksesta kerron, muuten taaksejäänyttä , paitsi loppuiän vaivat. Vaimolle.
Oli juuri tuollainen Villen kertoma tapaus, vilkas energinen , sanoisin ylienerginen , Todella hyvä alku , oli mukava lenkkikaveri . Ei lenkillä vatuloitu... Mutta mutta ..oli tiukkaluotoinen alusta asti. Juuri noin kun avaaja kertoi. Tuon siedätyksen aloitin heti kun pentu tuli meille. Lelulla , luulla kaikella minkä otti lenkillä suuhun otin pois , takasin , tai herkku suuhun. Mielestäni käytin kaikki nuo edellä kertoneiden keinot. Eikä ollut mitään ongelmaa minun kanssa. Ammuin muutaman hirvenkin , piti isäntänään, mutta vieraille oli jo siellä varautunut . Perusluonteeltaan oli varautunut , jopa arka, enkä saanut sitä pois kitkettyä. Häntä ei juurikaan heilunut kotonakaan muille kuin minulle. Olin jo toissa syksynä valmis kokeisiin sen kanssa , näin ajattelin alkukesästä. Kun Tuon omimisvietin huomasin heti alussa vilauttelin vaihtoehtoa ensimmäisenä syksynä monttuun panemisesta, mutta kun yhtälössä toisellapuolella on pentukoira , perheeseen hankittu ja itse sen kanssa pärjää. Eipä sitä.
No toissa kesänä mökiltä lähin lakkametsään, koira jäi häkkiin . Mielestäni varkaitten häippäsin, tarkotan koiran tietämättä. Vaimo erehtyi sille ruuan vietiin. Mutta ei onnistunut. Koira hyökkäsi oman talon väkeen kiinni , puri ranteesta luut poikki , raateluvammoja sormista olkapäähän asti taisi olla kädessä nelisenkymmentä hampaan jälkeä. Avuttomana ja paniikissa pääsi perääntymään mökkiin , koira ahtoi päälle kokoajan kurkkua kohti . puremia ympäriinsä. Kuitenkin elävänä selvittiin ja kun ambulanssissa ensiapua antoivat, rupesin kaivamaan koiralle monttua häkin viereen. Koira oli Luonnevikainen ja raja oli ylitetty. Olisi vaan monttu kaivaa ensimmäisenä syksynä. No vuosi kulettiin lääkäreillä ja käsikirurgilla Oulussa leikkauksessa ja jotenkin selvittiin..
Siksipä en näitä siedätyshoitoja paljon kannata , kohtuudella sen pitää onnistua. Kyyllä ESKOH ON TÄYSIN OIKEASSA . Ei luonne vikaisia kannata elättää eikä elvyttää sosiaalliseksi sillä ennen pitkää se kostautuu ja pahasti.
Ps. Joku viisautta lukenut tietysti syyttää että vika on fleksin yläpäässä. EI OLE kun kyseessä on luonnevikainen raivo.
Älä Ville ota tätä neuvona vaan tapahtuneena tosiasiana.
Matti Raatikainen
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Kysymys: Arvaatko pistää koiran tietoja tänne palstalle?
BlägBoi
PS: Kiinnostaa koiran taustat.
BlägBoi
PS: Kiinnostaa koiran taustat.
Harri Heininen
Suu käy ja ääni kuuluu, omin jaloin metsään mennään ja sieltä pois.
Suu käy ja ääni kuuluu, omin jaloin metsään mennään ja sieltä pois.
-
- Viestit: 148
- Liittynyt: 28 Touko 2011, 15:59
- Paikkakunta: Hyrynsalmi
Re: Pentuna vihaisuuden pois kitkeminen
Jos BB minua tarkoitit , niin sori, en halua antaa rekkaria tämmöisessä . Parempi että noin yleisesti keskustelu käy pentujen luonteesta.
Matti Raatikainen