Näyttelylinja vs pelikoirat

[kortejaa]

Pakko kysyä, mistä hitosta te tiedätte mistä koirasta puhutaan? Minä en ainakaan tiedä noitten tietojen perusteella.

Mutta lainauksesta; Sano minulle Jaana miten tuomari voi katsoa terveen rakenteen joka tulee ilmi vain käytettäessä koiraa sen tarkoitukseen.

Kyllä minä tunnistan oman koirani ja sen morsiamen ja tässä tapauksessa jälkeläisekin. Ei tehnyt heikkoakaan.
Eikä Seppä ole meille ensimmäinen inttinäyttelyvaliokoira, joka haukkui hirveä käyttövalion arvoisesti. Eikä näitä ole tarvinnut tähän opettaa. Se on ollut sisäänrakennettua, vaikka ulkomuoto onkin ihan jees
Ja on se vaan niin hienoa nähdä, että meidän neljävuotias uros on isänä todella lupaaville nuorille koirille. Vaikka voihan olla, että emältään on saaneet...paitsi joku sitä ulkomuotoa isältään

Siellä on nyt käsitteet sekaisin. Koirat voidaan jakaa kolmeen rakenteellis-toiminnalliseen tyyppiin: laukkatyyppiin, ravaajaan ja voimatyyppeihin. Karjalankarhukoira on kestävä ravaajatyyppo. Rungoltaan korkeuttaan pidempi. Ravaajatyyppinen koira tarvitsee riittävät kulmaukset, jotta vastaavasti lihakset voivat olla riittävän leveät ja liikkeet ulottuvat pitkää raskasta työtä varten. Koiran kulmauksien on siis oltava riittävät ja tasapainoiset (etu- ja taka).

Jos joku tuomari on arvostellut käyttöominaisuutta, niin siellä on todennäköisesti tarkoitettu rakenteen soveltuvuutta rodun käyttötarkoitukseen. En pysty laajemmin kommentoinmaan tuota palveluskoiravertaustasi. Ihan varmasti on menty ylilyönteihinkin.

Olen kanssasi Markku ihan samaa mieltä siitä, että ulkomuoto arvostellaan näyttelyssä ja käyttöominaisuudet käyttökokeissa. Juuri näin.
Rakenne eli ulkomuoto on todella tärkeä asia käyttöä ajatellen. Tavoitteena jalostuksessa tulisi olla käyttöominaisuuksiltaan ja ulkomuodoltaan rodunomainen, fyysisesti sekä psyykkisesti terve koira, eikö?
Enkä kyllä ole huomannut, että näyttelyissä palkittaisiin selvästi sairaita rakenteita. Suomalaiset ulkomuototuomarit käyvät läpi todella vaativan koulutuksen niin rakenteiden osalta kuin kunkin yksittäisen rodun tarkemman tarkastelun ja opiskelun. Siellä ei lahjaksi tai rahalla pääse tuomariksi vaan todella pitää tehdä työtä oppiakseen rotua.

[tikkakoski]

Jos haetaan sertit ja se avo 1 eikä koiraa sen jälkeen kokeissa näy edes yritetä..silloin voidaan puhua näyttelylinjasta, ihmetyttää miksi homma jätetään siihen jos "tessu" sen avo 1 senkin on haukkunut joskus kovillakin pojoilla, luulisi sen starttaavan kokeissa senkin jälkeen ?

[Markku Kivioja]

Pakko kysyä, mistä hitosta te tiedätte mistä koirasta puhutaan? Minä en ainakaan tiedä noitten tietojen perusteella.

Mutta lainauksesta; Sano minulle Jaana miten tuomari voi katsoa terveen rakenteen joka tulee ilmi vain käytettäessä koiraa sen tarkoitukseen.

Siellä on nyt käsitteet sekaisin. Koirat voidaan jakaa kolmeen rakenteellis-toiminnalliseen tyyppiin: laukkatyyppiin, ravaajaan ja voimatyyppeihin. Karjalankarhukoira on kestävä ravaajatyyppo. Rungoltaan korkeuttaan pidempi. Ravaajatyyppinen koira tarvitsee riittävät kulmaukset, jotta vastaavasti lihakset voivat olla riittävän leveät ja liikkeet ulottuvat pitkää raskasta työtä varten. Koiran kulmauksien on siis oltava riittävät ja tasapainoiset (etu- ja taka).

Jos joku tuomari on arvostellut käyttöominaisuutta, niin siellä on todennäköisesti tarkoitettu rakenteen soveltuvuutta rodun käyttötarkoitukseen. En pysty laajemmin kommentoinmaan tuota palveluskoiravertaustasi. Ihan varmasti on menty ylilyönteihinkin.

Olen kanssasi Markku ihan samaa mieltä siitä, että ulkomuoto arvostellaan näyttelyssä ja käyttöominaisuudet käyttökokeissa. Juuri näin.
Rakenne eli ulkomuoto on todella tärkeä asia käyttöä ajatellen. Tavoitteena jalostuksessa tulisi olla käyttöominaisuuksiltaan ja ulkomuodoltaan rodunomainen, fyysisesti sekä psyykkisesti terve koira, eikö?
Enkä kyllä ole huomannut, että näyttelyissä palkittaisiin selvästi sairaita rakenteita. Suomalaiset ulkomuototuomarit käyvät läpi todella vaativan koulutuksen niin rakenteiden osalta kuin kunkin yksittäisen rodun tarkemman tarkastelun ja opiskelun. Siellä ei lahjaksi tai rahalla pääse tuomariksi vaan todella pitää tehdä työtä oppiakseen rotua.

Kyllä ne käsitteet on nyt pahemman kerran sekaisin siellä päässä. Näyttelylinja vs. käyttölinja, katsoppa ne käsitteet saksanpaimenkoirista, labradoreista, bordercolliesta jne. minä en millään halua, että karjalankarhukoiraa, jämptejä, harmaita tai laikoja arvostelevat henkilöt, joitten kuvitelma toimivasta rakenteesta tekee rodusta sairaan, kuten monessa käyttökoirarodussa on käynyt. Ja niin tulee käymään metsästyskoirissakin, mikäli näyttelytuomarit saavat vallan käyttöominaisuuksia arvosteltaessa. Näyttelyt ovat jokaisen käyttörodun syöpä, näin on joku viisas todennut aikanaan ja niin se todellakin on.

[kortejaa]

Näyttelylinja vs. käyttölinja

Tässä puhuttaneen kuitenkin karjalankarhukoirasta ja enpä ole huomannut, että tämä rotu olisi jakautunut kahteen tyyppiin. Meillä on paljon kaksoisvalioita. Hyvännäköisiä terveitä koiria, jotka ovat erinomaisia myös siinä metsästyshommassa. Kyllä me ihmiset itse halutaan jakaa rotu kahtia näköjään. Tottakai on myös pelkkiä näyttelykoiria, jotka eivät ehkä pääse koskaan metsään. Ehkä kyseessä on sellaiset koirat, jotka eivät pelitä ja ovat saaneet uuden kodin näyttelyitä harrastavasta perheestä. Toki siitä voidaan olla eri mieltä onko ihan viisasta näitä käyttää jalostukseen. En edelleenkään kommentoi muita rotuja Markku.

Tämä leppajukan esimerkki meni nyt vaan sikäli pieleen, että tuo yhdistelmä on aika huono esimerkki tähän. Jos vanhempien koekäynnit eivät hänen mielestä paljoa lupaa, niin varmaankaan ei ole kunnolla perehdytty asiaan. Napattiin vain koiranetistä yksi pentue ja alettiin ruotia. En edelleenkään käsitä, miksi sen koiran saamat näyttelytulokset vievät tuhoon. Jos sitä ei olisi käytetty näytelmissä, niin sehän olisi silti se sama koira?!
Ja kokeita harrastavien pitäisi tietää se, että jos maastossa ei ole hirviä, niin silloin sieltä ei haukkua kuulu. Ei ainakaan meidän koira hauku pelkälle jäljelle...eikä karhukoirat yleensäkään. Silloinhan sitä jäädään hakupisteille....
Ja toisaalta, ei se pistemäärä kerro kaikkea, kyllä siinä koepöytäkirja pitäisi nähdä, jotta nähdään mitä siellä metsässä on tapahtunut. Ja siellähän voi tapahtua vaikka mitä, mitä nettiä selaamalla ei saa tietää..

[korpiohto]

Näyttelylinja vs. käyttölinja

Tässä puhuttaneen kuitenkin karjalankarhukoirasta ja enpä ole huomannut, että tämä rotu olisi jakautunut kahteen tyyppiin. Meillä on paljon kaksoisvalioita. Hyvännäköisiä terveitä koiria, jotka ovat erinomaisia myös siinä metsästyshommassa. Kyllä me ihmiset itse halutaan jakaa rotu kahtia näköjään. Tottakai on myös pelkkiä näyttelykoiria, jotka eivät ehkä pääse koskaan metsään. Ehkä kyseessä on sellaiset koirat, jotka eivät pelitä ja ovat saaneet uuden kodin näyttelyitä harrastavasta perheestä. Toki siitä voidaan olla eri mieltä onko ihan viisasta näitä käyttää jalostukseen. En edelleenkään kommentoi muita rotuja Markku.

Tämä leppajukan esimerkki meni nyt vaan sikäli pieleen, että tuo yhdistelmä on aika huono esimerkki tähän. Jos vanhempien koekäynnit eivät hänen mielestä paljoa lupaa, niin varmaankaan ei ole kunnolla perehdytty asiaan. Napattiin vain koiranetistä yksi pentue ja alettiin ruotia. En edelleenkään käsitä, miksi sen koiran saamat näyttelytulokset vievät tuhoon. Jos sitä ei olisi käytetty näytelmissä, niin sehän olisi silti se sama koira?!
Ja kokeita harrastavien pitäisi tietää se, että jos maastossa ei ole hirviä, niin silloin sieltä ei haukkua kuulu. Ei ainakaan meidän koira hauku pelkälle jäljelle...eikä karhukoirat yleensäkään. Silloinhan sitä jäädään hakupisteille....
Ja toisaalta, ei se pistemäärä kerro kaikkea, kyllä siinä koepöytäkirja pitäisi nähdä, jotta nähdään mitä siellä metsässä on tapahtunut. Ja siellähän voi tapahtua vaikka mitä, mitä nettiä selaamalla ei saa tietää..

Olen samaa mieltä, se on helppo sivusta kertoa, että koetulokset eivät paljoa lupaa. Mennäpä metsään ja saaha joka kerta HIRV 1, siihen vaikuttaa tosi moni asia. Jokainen pennuttaa tyylillään ja aina löytyy sanomista. Se on tärkeintä mitä itse tietää ja ajattelee. Allekirjoittaneellakin on koira, jonka koetulokset eivät puhu koiran puolesta, mutta sitä se tuuri/huono tuuri kokeissa on. Ruotikaa omia koirianne ja älkää kullatko muistoja omien koirienne kokeista.......katotaan sitten miten suupannaan...

[Venator]

Minä ymmärsin tämän pentueen esimerkkinä nimenomaan siinä valossa, että vaikka on käyty paljon näyttelyissä ja menestytty niissä, niin koirat pelaavat metsässä jo useamman sukupolven jatkumolla.

[Markku Kivioja]

Tässä puhuttaneen kuitenkin karjalankarhukoirasta ja enpä ole huomannut, että tämä rotu olisi jakautunut kahteen tyyppiin. Meillä on paljon kaksoisvalioita. Hyvännäköisiä terveitä koiria, jotka ovat erinomaisia myös siinä metsästyshommassa. Kyllä me ihmiset itse halutaan jakaa rotu kahtia näköjään. Tottakai on myös pelkkiä näyttelykoiria, jotka eivät ehkä pääse koskaan metsään. Ehkä kyseessä on sellaiset koirat, jotka eivät pelitä ja ovat saaneet uuden kodin näyttelyitä harrastavasta perheestä. Toki siitä voidaan olla eri mieltä onko ihan viisasta näitä käyttää jalostukseen. En edelleenkään kommentoi muita rotuja Markku.

Eihän siinä mitään, jos joku koirallaan haluaa harrastaa. Se on jokaisen oma asia mitä omaisuudelleen tekee. Karjalankarhukoirasta en tiedä kuinka pitkälle näyttelyt ovat tehneet jo tuhoaan, mutta ei hyvältä näytä siinä vaiheessa kun näyttelyissä aletaan arvostella käyttöominaisuuksia. Voisin hyväksyä näkemyksesi ulkomuototuomareiden pitkästä, vaativasta koulutuksesta ja pätevyydestä silloin, jos sama koira saisi aina saman arvostelun jokaiselta eri tuomarilta. Mutta kun ei, toisena päivänä koira saattaa saada sa:n ja toiselta tuomarilta seuraavalla viikolla 2:n. Jo tämä kertoo, että siellä arvostellaan nimenomaan sitä, mikä tuomarin silmää miellyttää, ei sitä, miten koira sopii rotumääritelmään ja tämä jälkimmäinen on se, mitä siellä pitäisi tarkastaa. Vielä kysyn, että pitääkö kaikki virheet, mitä muualla on tehty toistaa myös karhukoiralla?

Jos minulle joskus sattuu koira, josta voin käyttövalion saada, niin sehän pakottaa minut näyttelyssä käymään. Siitä tulee minun koiralle kaksi kertaa yhdellä käynnillä; ensimmäinen ja viimeinen. Muuta sen ei tarvi kehässä pyöriä. Mutta edelleen, jokainen tekee omansa kohdalla niinkuin parhaaksi näkee. Minä kuitenkin toimin näin.

Tämä leppajukan esimerkki meni nyt vaan sikäli pieleen, että tuo yhdistelmä on aika huono esimerkki tähän. Jos vanhempien koekäynnit eivät hänen mielestä paljoa lupaa, niin varmaankaan ei ole kunnolla perehdytty asiaan. Napattiin vain koiranetistä yksi pentue ja alettiin ruotia. En edelleenkään käsitä, miksi sen koiran saamat näyttelytulokset vievät tuhoon. Jos sitä ei olisi käytetty näytelmissä, niin sehän olisi silti se sama koira?!
Ja kokeita harrastavien pitäisi tietää se, että jos maastossa ei ole hirviä, niin silloin sieltä ei haukkua kuulu. Ei ainakaan meidän koira hauku pelkälle jäljelle...eikä karhukoirat yleensäkään. Silloinhan sitä jäädään hakupisteille....
Ja toisaalta, ei se pistemäärä kerro kaikkea, kyllä siinä koepöytäkirja pitäisi nähdä, jotta nähdään mitä siellä metsässä on tapahtunut. Ja siellähän voi tapahtua vaikka mitä, mitä nettiä selaamalla ei saa tietää..

Minä kun en arvostele netin perusteella yhtäkään koesuoritusta, niin tämä ei minua koske. Minusta se nyt vaan ei ole reilua arvostella, koska jokainen arvostelu on tehty jo toisten paikalla olleiden henkilöiden toimesta. Koesuorituksessa on paljon sellaista, mikä ei näy paperilla.

[tikkakoski]

Minun mielipide oli yleisesti eikä ollut osoitettu mihinkään määrättyyn yhdistelmään, toki karhukoira on ONNEKSI viellä puhdas metsätyskäyttöön otettava rotu ja sellaisena se saa pysyäkkin.

[kahles]

No näistä kommenteista päätellen kova on tahtotila porukalla, hyvä niin. Keskusteluissa on varmaankin parempi pysyä yleensä rodussa, eikä lähteä muiden koiria tonkimaan! Jos joku laittaa omansa esille, se hänellä suotakoon. Pelaava koira jokaisella on varmasti tavoitteena.

[Kojamo]

Netin välityksellä shhj:n tietokannasta saa melkohyvän kuvan koe suorituksista. Sieltä löytyy koepöytäkirjan mukainen pisteytys ja numeerinen statistiikka eri arvostelukohdista. Jos tuntee koe säännöt pääsee suhteellisen hyvin kärryille kokeen kulusta. Toki eihän sitä voi tietää mitä mettäs on muuta tapahtunut kuin sen minkä pisteet ja yksittäiset arvostelukohdat näyttää. Sitten jos aletaan ruotimaan koiran edesottamuksia, niin ei siihen yksi koe riitä. Kun koiralla on koe suorituksia useampia, niin jotain ominaisuuksia shhj:n tietokannasta voi olla löytävinään.

Pelkkä haku aina vähän mietityttää. Joskus ovat teknisiä hakupisteitä, koiralla todellisuudessa hirvikosketus mutta sitä ei voi tai ei tartte kirjata kun ei ole sääntöjen mukaista todentamista. Koesääntöjen mukaan kun mennään, niin todettu hirvikosketus vaati joko haukkua tai koira ja hirvi samassa "ikkunassa".

Näyttely tuomareista: Metsästysroduille, ainakin hirvi että lintuahaukkuvien koirien osalta, tuomarilla pitää olla kokemusta rodunomaisesta metsästys kokeestaa. Elikkä käytännössä kokemusta vähintää palkintotuomarina toimimisesta rodunomaisesta käyttökokeesta. Aikanaan kuljin erään keski-suomalaisen näyttelytuomarin kanssa usiammassa kokeessa kun rouva halusi saada oikeuden arvostella jämyjä-harmaita-karhukoiria että muita metsästyspystykorvia. Se että oppiiko siinä tarpeeksi näkemään mitkä ominaisuudet ovat merkityksellisiä metsästysominaisuuksien kannalta on jo toinen juttu.

Markun kirjoitelman näyttely arvostelujen tasapuolisuudesta allekirjoitan. Omat kokemukset ovat luppakorvista. Ensimmäinen näyttely rop, sitten parin viikon päästä 3 eri tuomarilta. Siihen loppu huumorin taju.

[sieppi]

Nyt täytyy jo kommentoida tähän näyttelyiden erilaisiin arvosteluihin. Oma koirani sai vuosi sitten keväällä eräältä tunnetulta tuomarilta ROP:n suurien kehujen kera. Olisko ollut kolmisen viikkoa myöhemmin, kun sama tuomari ja pari muuta ulkomuototuomaria näki saman koiran kollegiossa, jossa uudet tuomarikokelaat osoittavat ovatko he riittävän tietoisia rodun ulkomuodosta saadakseen arvosteluoikeuden sille, kaikki arvosteluoikeuden omaavat tuomarit sanoivat, että H on aivan maksimi mitä koiralle voi antaa.
He olivat aivan oikeassa mutta mitkä asiat olivat toisella kerralla toisin?
-Koiran vireystila oli aivan toinen. Ensimmäisellä kerralla koira oli hyvin vireä, korvat pystyssä, esiintyi tehokasta ja energisesti. Toisella kerralla korvat harittivat sivuille, koira ei halunnut lainkaan esiintyä ja se oli stressaantunut ja väsynyt
-Koiran liike oli aivan erilainen näillä kerroilla. Tähänkin vaikuttaa vireystila mutta huomattavasti myös alusta. Ensimmäisellä kerralla alustana oli tasainen kestopinnoite ja toisella kerralla karkeahko
kalliomurske, jota koira selvästi vierasti juoksutusalustana. Takaliike oli täysin olematon ja jäykkä, kun se aiemmin oli ollut pitkä, joustava ja kimmoisa.
-Koiran takakulmaukset näyttivät täysin erilaisilta. Ensimmäisellä kerralla koira seisoi ryhdikkäästi ja koiran kulmaukset olivat erinomaiset. Toisella kerralla koira seisoi, jälleen vireystilansa ja mahdollisesti alustan takia, takajalat kokonaan rungon alla. Tällöin koira näytti hyvin luisulantioiselta ja hännänkiinnitys näytti erittäin oudolta. Häntäkään ei kaatunut kunnolla vaan jäi helposti lähes roikkumaan.
-Koirasta puuttui kokonaan se WOW-efekti, joka siinä oli ensimmäisellä kerralla ollut ja jolla se oli tällöin näyttänyt olevansa aivan mahtava rotunsa edustaja.
Mielestäni tällöin on tuomarilta aivan oikein antaa huonompi arvostelu kuin ensimmäisellä kerralla. Jokaisella koiralla on parempia ja huonompia päiviä niin kehässä kuin kokeessa tai metsästysreissullakin. Näyttelyissä koira arvostellaan siinä kunnossa ja vireystilansa, jossa se arvosteluhetkellä on. Koiran aiempien meriittien ei tulisi tällöin painaa vaakakupissa.

[pihkatasku]

näyttely teatteriin mennessä, jos koiralle sattuu hyvä päivä ja tulee serti, niin miksei niitä muitakin sertejä voisi hakea? nähdäänhän sielä myös koiran tottelevai suutta. kyllä se maastopukuun pukeutunutkin saattaa sertin saada kun näyttäjän ja koiran välinen luottamus on kohilla.

tuomareita on myös puudeli tuomareita ja sitte tuomareita.

itse arvostan haukkuvaa koiraa joka myös hakee.
lopuksi vielä sopan sekaam kysymys onko koirianne käytetty ikänä tokossa?

[Kojamo]

Koiran vireystilan ei pitäisi vaikuttaa silmämääräiseen tarkasteluun. Vika on arviointi tavassa ja arvioissa.
Kun koira möllöttää paikallaan kehässä niin kai sen ruumiin rakentee voi vaikka tutkia käsin. Liike on sitten toinen juttu, mutta sekin on katsojan silmässä kuten rakenne. Miten muuten neliömäinen koira muuttuu välillä pitkärunkoiseksi .
Rakenteen saisi parhaiten selville koko vartalo magneettikuvauksella, näkisi kallon muodonkin oikein hyvin

[Masa-Raati]

Käyttöominaisuuden arvostushan nousisi entisestään , kun käyttövalion vaatimuksesta jätettäisiin kokonaan pois näyttelyvaatimus.KV:n arvoon mentäisiin suoraan metsässä tapahtuvalla kokeilla , ja näyttely olisi vapaaehtoinen lisäarvo , joka sitä haluaa. Nythän näyttely on melkein itseisarvo koko touhuun, kokeisiinkin tulo helpottuisi , luulen että metsään meno on monelle tärkeämpi kuin kehässä pyöriminen pyyntikoiran kanssa. jalostuskoirat , kuka niitä haluaa , hakisi tämän lisäarvon näyttelystä.

[unconditional]

Olen samaa mieltä parin edellisen kanssa, joiden mielestä tämä käyttö-näyttölinja karjalankarhukoirassa on ihmisten mielikuvituksen tuotetta. Näin on. Karjalankarhukoira on yhteinen rotu, varsinainen linjajako on aivan eri asia. Se, että osa "pelikoirista" eivät ole rodunomaisia ulkomuodoltaan ei tarkoita vielä mitään. Aivan kuin osa rotumääritelmän mukaisista koirista eivät ole toimivia käyttöominaisuuksiltaan. Se vain tarkoittaa, että rotu ei ole tasalaatuinen. Kaikki koirat eivät ole rodunomaisia käyttöominaisuuksiltaan, toiset eivät ulkomuodoltaan. Jotkut eivät kummankaan puolesta, näitä on varmaan yhtä paljon. Sitten on näitä, jotka ovat rodunomaisia molemmilta kanteilta. Onnea näiden koirien omistajille, näihin tulisi mielestäni pyrkiä.

Laitanpa teille muutamia kuvaesimerkkejä rotujen TODELLISESTA LINJAJAOSTA, kun jotkut eivät näytä ymmärtävän käsitteiden merkitystä. Missään rodussa näistä linja ei tee autuaaksi, ei ole automaatio että käyttölinja olisi jotenkin "parempi" kuin näyttelylinja, vaikka käyttölinja nykyään teinityttöjen muoti-ilmiö onkin. Tietenkin ne, jotka näitä rotuja ottavat käyttöön, ottavat yleensä käyttölinjaisen koiran. Ei ole kuitenkaan kiveen hakattu että showlinjainen koira olisi pelaamaton alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan. Eikä käyttölinjainsenkaan ole aina pakko olla "ruma". Sukutaulu on se, joka kertoo koiran linjan, ei koiran ulkomuoto tai käyttöominaisuudet! Juuri tästä syystä karjalankarhukoirissa ei voida puhua mistään linjajaosta, kun sellaista kerta kaikkiaan EI OLE!

Siperianhusky KÄYTTÖLINJA ja NÄYTTELYLINJA
Labradorinnoutaja KÄYTTÖLINJA ja NÄYTTELYLINJA
Saksanpaimenkoira KÄYTTÖLINJA ja NÄYTTELYLINJA
Bordercollie KÄYTTÖLINJA ja NÄYTTELYLINJA