Karhukoiran perusluonne ja oppimishalu

[Ransutar]

Heitän näin puhtaiden karhukoirien omistajille kysymyksen, joka on askarruttanut minua. Olen kiinnostunut hankkimaan joskus ihan puhtaan, paperillisen karhukoiran, joten taustatieto on tervetullutta. Samalla koetan oppia ymmärtämään koiraani paremmin...

Omistan reilut 5- vuotiaan karjalankarhukoirasekoitusuroksen. Isä on puhdas mehtäkoira siis (taisi olla vieläpä paikkakunnan kovin hirvenhaukkuja ). Emä paimenkoira, tarkemmin bordercollie.

Koirani on muuten maan mainoin, on meillä toki ongelmiakin ollut. Kovapäinen osaa olla, etenkin toisia uroksia kohtaan. Dominoiva siis. Riistaviettiä löytyy, mutta toisaalta voin paimentaa sen kanssa kotona lampaita oikeaoppisesti.

Tätä karhukoiran perusluonnetta utelen, siis kotioloissa. Jurojahan ne ovat, mutta omani aikamoinen sylikoira, jos sille piälle sattuu. Minä olen sille se ihminen, ainakin tällä hetkellä. On se koettanut johtajuuttani kyseenalaistaa pariinkiin otteeseen, mutta on se sitten huomannut, että näin on parempi. Molempien kannalta.

Lisäksi se on halukas työskentelemään kanssani. Tai kädessäni olevan makkaranpalan kanssa Siksi tuota oppimishalukkuutta kyselen, että miten te olette saaneet koirianne opetettua? En puhu pelkästään näistä sirkustempuista vaan ihan kaikenlaisista käskyistä. Eli tapahtuuko nopeaa ja halukasta oppimista?

Jos joku tahtoo tarkennusta, niin voipi kysyä.

[Ransutar]

Moni lukee, muttei vastaa.

Kertokaa nyt jotain edes

[jätkä]

Niin, ei kai kkkoirat enää oikein jurojakaan ole, suurin osa sellaisia "lutusia" kotioloissa. Narttu on pääasiassa paljon rauhallisempi kuin uros, vieraiden koirien "sietokyky" on tosiaan jonkinlainen ongelma, siihen kannattaa satsata aikaa ja vaivaa.
Jos meinaat metsästää sillä "tulevalla" koiralla, tutustu kunnolla sukutaustoihin...ja narttulinjoihin, uroksiakaan unohtamatta...
Oppiminen lienee enemmän kiinni isännästä tai emännästä, kuin koiran rodusta, kunhan vain jaksaa koiran kanssa värkätä, narttu helpompi oppimaan...

[Kojamo]

Mun oma kkn on helppopitoinen ja "johtajaansa kohtaan viimeisen päälle mielyttämisen haluinen". Hakee isännän hyväksymistä ja huomiota. Helppo opettaa jos vertaa edellisiin koiriini jotka olivat "luppajorvia". Yksilö se tämäkin on samassa pentueessa on ihan toisenlaisia jukuripäitä. Voi tietysti johtua isännästäkin.

[Vieras]

Ainakin omasta kokemuksestani karhikset on itsepäisiä, mutta todella uskollisia ja huomion hakuisia.

[Ato]

Minulla alkaa olla opit kanssa lopussa ,en tiedä kumpi on kasvattanut toista enempi ,pinna on ollut pakko venyä. Reilun puolen vuoden ikäinen narttu on toki mielyttämishaluinen ja antaa kiinni jne.
Mutta haku ei tahdo jatkua ja heinä kelpaa kovasti,kuten jollakullamuullakin oli , olen istunut(jonkun neuvo) paikoillaan 1.5 tuntiakin mutta mitään edistystä ei juuri tapahdu 150 m korkeintaan käy ja pari 5 min. seuraamista nähdyillä hirvillä.

[Kojamo]

Minulla alkaa olla opit kanssa lopussa ,en tiedä kumpi on kasvattanut toista enempi ,pinna on ollut pakko venyä. Reilun puolen vuoden ikäinen narttu on toki mielyttämishaluinen ja antaa kiinni jne.
Mutta haku ei tahdo jatkua ja heinä kelpaa kovasti,kuten jollakullamuullakin oli , olen istunut(jonkun neuvo) paikoillaan 1.5 tuntiakin mutta mitään edistystä ei juuri tapahdu 150 m korkeintaan käy ja pari 5 min. seuraamista nähdyillä hirvillä.

Koira on reilun puolen vuoden ikäinen, sehän on ihan lapsi vielä. Elä nyt hyvä ihminen kiirehdi ja sokaistu muiden koiraihmisten vaahtoamisesta että koira haukkuu kellonympäri jo puolenvuoden ikäisenä. Höpö höpö. Anna pennun olla vielä pentu, sillon toden näköisesti vielä mettän pelkoa, eikä uskalla erot isännästä kauas. Itse olin oman koirani hakuun tyytyväinen tuossa iässä kun se katosi näkyvistä edes hetkeksi. Tuli juotua monet aamukahvit kannon nokassa, ennen töihin menoa, pennun kanssa. Menet vaikka hongalle yöksi koiran kanssa, niin tottuu siihen että mettässä ei ole kiirettä ja että yönkin siellä voi olla. Hirvetkin sitä kiinnostaa ihan mukavasti jos se kerran seuraa. Elä suotta hättäile kattele rauhassa ja valmistaudu hyvin ensisyksyn jahtiin silloin vasta kannattaa odotella todellisia tilanteita, ei tosin kovin vakavasti silloinkaan. Homma syö miestä, mutta hopulla ja tuskailulla pilaat vaan hyvän alun. Nauti tosiaan pennusta ja pidä se tänä syksynä vaan pentuna jolle kaikki uutta, ihmeellistä, outoa ja jopa pelottavaa. Ensi vuonna se on jo vuoden vanhempi ja kokeneempi sekä huomattavasti rohkeampi, mutta silloinkin vasta nuori koira jota ei liialla mettällä kannata pilata. Minulla itselläni on toinen koira menossa, ekasta tuli mikä tuli. Tämä nykyinen on mielestäni onnistuneempi kuin edellinen.