Siitä voin olla sauli l:n kanssa samaa mieltä, että pyyntiveret voivat olla peräisin sopivasta geeniyhdistelmästä. Niinhän niiden oikeastaan täytyykin olla, ei koira muuten toimisi. Mutta sen sopivan geeniyhdistelmä tarpeet, jotka panevat koiran toimimaan, voivat olla peräisin pitkähäntäisistä koirista. Fifty fifty ilmaisuasi en oikein ponjaa, ellet heitä herjaa.
Tulkitsen tätä asiaa niin, että jos vertailussa ovat ensin Aatu ja Tsoma eli Miskan vanhemmat, niin silloin töpö/pitkähäntä tilanne on fifty fifty eli 50 % /50 %.
Mutta sitä en tiedä, toimiko Tsoma yhtä hyvin kuin Aatu. Onko toimivuudessakin lähtötilanne 50 /50 ? Eipä taida olla ! Tulokset ainakin Tsomalta puuttuvat. Mutta eihän tämä asia vielä näiden koirien perusteella ratkea vaan täytyy katsoa seuraava ja vielä sitä seuraavakin sukupolvi taaksepäin, mitä materiaalia ne koirat ovat lykänneet perimänsä mukana eteenpäin.
Ja kun mennään toiseen sukupolveen silloin tilanne muuttuu 75 %, 25 % pitkähäntäisten koirien eduksi ja sama suhde on varmasti toimivien (valiot) koirien kanssa tässä kohtaa. Nyt syntyi jo ratkaiseva ero töpöihin nähden ja kolmannessa sukupolvessa tilanne on jo 87,5 %, 12,5 % pitkähäntäisten eduksi.
Miskan sukutaulun opetuksellinen anti onkin mielestäni siinä, että kun POP taustaan yhdistetään kyllin vierasta verta toimivassa muodossa ja molempien taustojen sukulaisuudet hajoavat, niin se antaa jälkeläisiin “elinvoimaa“. Johan nimimerkki Jupe sanoi jossakin puhevuorossa että linjataan toimivuutta, ei koiria ja se oli minusta osuva sanonta. Se toimiva erilaisuus, mitä tarkoitan, voi tulla tässä tapauksessa pitkähäntäisen KVA Poukamon Pyryn kautta. Mutta sitä samaa Poukamolaisuutta, mitä tulee Pyryn kautta, tulee jonkin verran myös pitkähäntäisen Petskan kautta. Petskan isällä Poukamon Pootulla on avo 1. Mosku toimi. Mosku kävi mm. kuninkuushaukuissa ja Poukamon Kipolla on avo 1.
Sitten Merrings Likan isän puolella on vielä sitä samaa Poukamolaisuutta, mitä tulee Poukamon Pyryn takaa.
Merrings Likan isä, K&MVA Poukamon Remu toimi. Ja Remun isä, Poukamon Nalle toimi hirvelle. Ja Terrin isä K&MVA Tero oli pitkähäntäinen koira ja senkin takaa löytyy Poukamolaista koiraa.
Eli emän puolelta tyrkkää joka suunnasta pitkähäntäistä POUKAMOLAISTA koiraa jotka ovat vielä haukkuneet joten kuten, kenties hyvinkin, mutta töpöhännät jäävät tässä sukutaulussa koetulosten valossa lehdellä soittelemaan.
Töpöhännät periyttävät vissiin 10 kertaa tehokkaammin toimivuutta ja 20 kertaa suuremmilla annoksilla kuin mihin pitkähäntäiset koirat ikinä pystyvät kun töpöhännät ovat niin vähälukuisesti tässä sukutaulussa edustettuina, toiminnallisilla saavutuksillaan ne eivät voi pröystäillä ja silti toimivuus olisi muka peräisin töpöistä, ainakin osaksi.
Jospa töpöt periyttävät paremmin ?
Mutta jos Miskan sukutaulusta onnistuu vääntämään uskottavan tarinan, jonka mukaan pyyntiveret tulisivat Miskaan töpöhäntäisistä koirista, mitä minä en kuitenkaan usko, niin silloin mustakin voisi näyttää valkoiselta.
Mutta onpahan raotettu vähän tätäkin puolta että ihmisillä on ainakin mahdollisuus kyseenalaistaa miten nämä asiat oikein mahtavat olla ja miten ne ovat olleet kenties jo aika kauan aikaa. Tätä samaa kaavaahan töpön periytyminen on noudattanut siitä lähtien kun töpöhäntäistä koiraa on sekoittunut karhukoirana pidettyyn koiraan.
Piirtäkääpä töpöhäntäisten koirien sukutaulut. Tehkää niihin tarvittavat merkinnät ja katsokaa, mistä mikin asia johtuu tai paremminkin juontuu. Jo toteutuneista sukutauluista sen parhaiten näkee ja se on sitten faktaa tietoa, että näin on tapahtunut. Silloin ei tarvitse arvailla.
Eihän töpöhäntiä kannattanut parittaa keskenään kun “puolet” jälkeläisistä kuoli jo sikiö asteella. Nythän kahden töpön jälkeläisiä ei enää edes rekisteröidä. Töpöhäntäisistä karhukoirista ei olisi voinut muodostaa ns. “omaa töpöhäntäistä rotua” mutta pitkähäntäisistä koirista voi. Niitä voi parittaa keskenään vaikka kuinka monta kertaa eikä synny samanlaista ongelmaa kuin töpöistä. Tässä on yksi oleellinen ero näiden kahden häntätyypiltään erilaisen karhukoiran välillä.
Ei töpöhäntäisiä karhukoiria kannata nostaa kovin korkeaan asemaan minkään ominaisuuden suhteen. Mitä töpöhännissä on sellaista hyvää, joka pitkähäntäisiltä karhukoirilta puuttuisi ? Asia on pikemminkin päinvastoin. Koiran hännällä ja sen liikkeellä on suuri merkitys jos hännän liikettä vain osaa lukea, viestitetään sillä sitten jotain toisille koirille tai ihmisille. Ihminen voi olla joskus aika kaukana koirasta tai koira peitteisessä maastossa ettei töpöhäntä kasvillisuuden seasta tai suuresta etäisyydestä johtuen
näy. Hännän näkyvyys sen muine tärkeine tasapainottavine tarkoituksineen on pitkähäntäisellä koiralla töpöhäntäistä koiraa parempi.
Töpöhäntäistä karhukoiraa ei tule palkita näyttelyssä korkeasti vaan sille riittää H. Tällä näyttelytuloksella töpöhäntäinen koira voi osallistua kaikkiin mahdollisiin käyttöpuolen kilpailuihin ja tulla KVA. Töpöhäntään liittyy sen verran paljon negatiivisia asioita että töpöhäntäinen koira ei voi koskaan saavuttaa jalostuksen ylintä astetta. Ja kun töpöhäntä ei saa olla tavoite, mihin pyritään, niin sen takia töpölle ei pitäisi myöntää myöskään K&MVA arvoa. Töpöhäntäiset karhukoirat rikastuttavat erilaisen ulkonäkönsä takia ainoastaan sitä näkymää, mihin olemme karhukoirissa yleensä tottuneet.
Eikä teidän tarvitse muuttaa töpöhäntäisestä karhukoirasta syntynyttä käsitystä piiruakaan. Ei. Vaan säilyttäkää töpöhäntäinen karhukoira muistoissa ja unelmissanne juuri sellaisena, millaiseksi olette sen joskus jossakin yhteydessä mieltäneet tai henkilökohtaisten kokemusten kautta havainneet.
Se on juuri se oikea käsitys töpöhäntäisestä karhukoirasta mikä teillä on. Sellainen on “töpöhäntä“.
Riittää, kun opitte ymmärtämään sen, mistä mikin johtuu. Toisin sanoen. Riittää kun omaksutte ja joskus hyväksytte sen, että riistaveret tulevat töpöhäntäiseen karhukoiraan pitkähäntäisistä karhukoirista ja töpöhäntä tulee koiran ilmiasuun herkästi sen takia että se ominaisuus periytyy dominoivasti sekä erittäin voimakkaasti.
Miksi näitten asioitten tunnustaminen tuntuu vaikealle ?
Maailmassa menee monet muutkin asiat ristiin.
Ja ulkomuototuomareille riitäisi yhden rodun arvostelu oikeudet.
Siinä on aivan nokko kun tuntee yhdenkin rodun asiat läpikotaisin ja hoitaa siihen liittyvät tehtävät kunnolla.
Näyttely hommat on menny ihan pelleilyksi, eikä niistä kirjattuihin tuloksiin voi luottaa. Ei mikään ihme, että rodun tila on ajautunut vaikeaksi ja siihen ovat osasyyllisinä karjalankarhukoiraa arvostelleet ulkomuototuomarit. Mm. valkoinen väri on asia, jonka tilaa tulee seurata kokoajan mutta merkinnät on mitä sattuu. Koirien kokoon suhtautuminen on mielivaltaista jne.. Pitää tehdä tarkempaa työtä tai kehittää sellainen kone joka tekee kyseiset määritykset. Silloin kun työ tehdään samalla tavalla tulokset ovat vertailukelpoisia ja luotettavuus kasvaa.
sauli l, älä käsitä asiaa väärin, minä kannatan hallittuja kokeiluja
