Katoavat mikrosirut

[Kytösavu]

Tunnistus merkinnällä on hyviäkin puolia, ei lie epäselvää. Ei ole kyse haluttomuudesta maksaa sirutuksesta pennuttaessa, monet kokeneetkin iäkkäämmät ja vähemmän pennuttaneet vaan kokevat viime aikoina runsaasti lisääntyneet kaikki vähintäänkin riittävät määräykset ja byrokratian esteenä pennuttamiselle, ei ole kyse maksamisesta. Kyllä näillä on merkitystä rodulle joka on lähes 100 %:sti metsästyskoirarotu, suomenajokoirilla suuntaus oli sama, joka on harrastajataustaltaan saman suuntainen. Jos eivät määräykset vaikuta muihin rotuihin, kertoo se vaan että osa koirista on jotain muuta kuin tavallisten metsämiesten käsissä. Hirvikannan leikkausurakka pitää vielä huolen että niiden suosio jatkuu, mutta kuinka kauan.
Linnun haukutus on tehty paikoin liian vaikeaksi, siihen on toivottavasti tulossa muutos kun linnustus ajoista päätetään jatkossa Riistakeskuksissa lintumääriin perustuen eikä mielivaltaan riistanhoitopiireissä. Suomenpystykorvalla onneksi näyttää tapahtuvan monipuolisin metsästys pitkin metsästyskautta 20.8- 31.3, ja sen monipuolisuus valtti tasoittaa vielä tietä sen säilymisenä yleisenä ja laajana koirakantana.
Mutta, sirutus on turhan vaikea operaatio monella kolkkaa ja monelle, ne eivät ole pysyneet tallessa toimivana riittävän hyvin että pikkupentujen pakkosirutukselle olisi mitään järkevää perustetta. Joutaisi poistaa, koska sen ehtii tehdä myöhemminkin.

[Tuutikki]

Sirutus on erittäin helppo juttu. Aika varaus eläinlääkärille. Pennut auton kyytiin ja menoksi. Samalla tulee ensimmäinen automatka pennuille. Yhden pennun sirutus vie aikaa pari minuuttia kun ja jos vilkastaan vielä samalla hampaita tai kuunnellaan sydänääniä ja muutenkin ehkä kopeloidaan niin vähän kauemmin. Ne hommathan voi hoitaa samalla reissulla. Tarrat pentueilmoitukseen ja ilmoitus postiin jollei hommaa hoideta omakoiran kautta suoraan ja homma sillä selvä. Toinen vaihtoehto on pyytää eläinlääkäriä käväisemään kotona siru pussin kanssa. Jokaisesta kunnasta likipitäin kuitenkin löytyy eläinlääkäri.

Kyllähän sitä itsekkin kirottiin kun näyttelyihin ja kokeisiin alettiin vaatimaan tunnistusmerkintöjä kymmenkunta vuotta sitten. Silloin piti vielä joku aikuinen koirakin siruttaa jos sillä meinasi osallistua johonkin pippaloihin, mutta pennuille alettiin laittamaan kaikille kuitenkin sirut heti ennen luovutusta ja nyt vanhana se on jo pelkkää rutiinia että pentujen synnyttyä tulee heti katsottua almanakasta milloin pennut pitää siruttaa, että ehtii saada rekisterikirjat ennen kuin pennut täyttää 7 viikkoa.

Siruissa ei ole ollut valittamista, eikä siruttajien ammattitaidoissa ja kuten totesin yksi siru on kymmenessä vuodessa tiettävästi kadonnut ja sekin meni alkuperäisen laittajan takuuseen. Pennut ei ole olleet moksiskaan. Se erohan siinä on vaan että myöhemmin tehtynä sirutuksen maksaisi pennun ostaja. Ennen luovutusikää laitettuna maksaja on kasvattaja. Tavallaanhan se on hyväkin että sellaiset kasvattajat joilla pitäisi saada maksimaallinen voitto poistuvat rekisteröitäviä pentuja kasvattamasta ja ne jotka uhraa sen muutaman kympin pentua kohden enemmän omasta pussista jäävät baanalle järjestäytyneen harrastuksen pariin.

Tuo tunnistusmerkintä kuitenkin on sellainen juttu, että se on tullut jäädäkseen, että se on vaan parein hyväksyä oli rotu mikä hyvänsä. Kennelliitto kuitenkin kikkailee näillä sirumerkeillä elikkä ilmeisesti tulee valmistajilta bonuksia kun hyväksytään vaan tietyt sirumerkit. Eikä ne hyväksytyt ole sitten niitä halvimpia mitä olisi saatavilla maailmalla. Tosin onko sitten niissä halvimmissa merkeissä ollut niitä ongelmia joista tämä juttu on saanut aiheensa en tiedä.

[Kytösavu]

Siruissa on ollut paljonkin valittamista, kuten tämänkin otsakkeen alusta käy ilmi. Kuten jo kerroin asia ei ole kertomillani henkilöillä rahasta kiinni eikä voiton maksimoinnista.
monet kokeneetkin iäkkäämmät ja vähemmän pennuttaneet vaan kokevat viime aikoina runsaasti lisääntyneet kaikki vähintäänkin riittävät määräykset ja byrokratian esteenä pennuttamiselle, ei ole kyse maksamisesta.

[Tuutikki]

Yleensä etenkin iäkkäät ja vähemmän jotakin toimintaa harrastaneet kokevat uudet asiat ja kaikki muutokset totutusta vaikeiksi, en sitä kielläkään. Uudet asiat tuppaa aina olemaan hankalia vaikka kenelle ennen kuin ne sisäistää. Esimerkiksi nyt pystykorvajärjestön sivut. Niidenkin kanssa vie aikansa ennen kuin niihin kunnolla pääsee sisään kun asia on vielä kaikille uusi. Varsinkin tällaiselle sivujen tuoreelle tapaukselle, kun ei ihan aina tiedä mistä mitäkin asioita on pitänyt hakea. Aika siinäkin kuitenkin tekee tehtävänsä ja on paras opettaja.

Mutta itse asiassa en ymmärrä mitä vaikeaa on kiikuttaa pentu lauma tunnistusmerkitsijälle ja pyytää tuikkaamaan sirut paikalleen ( pitäähän käydä rokotuksellakin koirien kanssa, eikä se yhtään poikkea sirutuksesta)

Vaan se täytyy todeta että en ole tiennytkään kuinka onnekkaita ollaan oltu kun sirujen kanssa ei ole ollut mitään ongelmia koskaan. Joskus kyllä käynyt mielessä että kuinkahan kauan siru pelaa vielä kun koira on jo haudassa eli kuinka pitkä näillä siruilla on optimaallinen toiminta aika.

[Heini]

...
Ei taida monikaan kasvattaja mikrosirutuksen jälkeen erottaa pentuja toisistaa niiksi muutamaksi päiväksi, vaan pennut saavat nujuta keskenään sen minkä ennenkin, eikä niitä omasta mielestä tarvitsekkaan, kun vaan sitten tajutaan ettei sen mikrosirun vaeltaminen tai rikkoutuminen ole kasvattajan tai siruttajan vastuulla

Enpä kyllä ollut aiemmin kuullutkaan, että pentuja pitäisi tuosta syystä erottaa ja uskoisin, että ei moni muukaan ole kuullut ja tästä syystä ei myöskään erota pentuja. Itsellä on kokemusta yhdestä nuoren koiran tatuoinnista, parista aikuisen koiran sirutuksesta sekä yhden pentueen sirutuksesta. Tatuointia en suosittele kyllä tuon kokemuksen perusteella kenellekään, vuoden ikäistä pikku-pohjisurosta piti olla neljä miestä pitämässä ja järkyttävän huudon kera tatuionti korvaan saatiin. Siitä sitten kaupan päälle useamman kuukauden pelko/inho miehiä kohtaan ja murinaa näyttelytreeneissä. Mikrosirut meni koirille ihan ongelmitta, oman koiran sirutusaikaa en edes muistakaan, varmaan mennyt ihan normaalirokotuksen yhteydessä.

Tuon pentueen kohdalla siruttaja oli melko vanha, alunperin tatuointioikeuden omaava ja käynyt lisäksi siruttajakurssin(?). Melko kömpelöltä näytti toimenpide ja pentujen ja välineiden käsittely... Yksi pennuista kiljui melkoisesti ja yhdellä siru ei eka yrittämällä mennyt paikoilleen, muille se onnistui sentään ihan ok. Pennut varmaan unohtavat tuommoiset epämiellyttävät asiat vähän nopeammin kuin aikuiset koirat, veikkaisin? Mutta toisaalta mikrosiruneula ei niin iso kuitenkaan ole, ettäkö siitä syntyisi kohtuutonta kipua aikuisellekaan koiralle verrattuna vaikka rokotuksiin. Mutta koirathan on yksilöitä, osa kiljuu jo rokottamisesta ja osa ei välitä mistään toimenpiteistä mitään.

[Tuutikki]

Siihen viittasin ketjun alussa omalta kohdalta että itse olemme aina siruttaneet pennut ja aikoinaan aikuiset juuri sen takia eläinlääkärillä, koska heillä on tätä kokemusta tuosta eläinten pistelystä erilaisilla neuloilla ihan varmaan riittävästi Siellä keskusteluissa samalla on ollut puhetta tuosta että jos sirun laittaja on " huolimaton" tai vähemmän kokenut niin ne sirut todella voi nousta pois ruiskun mukana ja vaikka lukija antaa heti tarkistuksessa singaalin niin siru ei välttämättä ole oikeassa paikassa ja ehkä myöhemmin tarkistuksissa ei enää näykkään.

Tuosta tatuoinnista olen Heinin kanssa samaa mieltä. Jos vielä tulee verikorva, niin se on ikuinen riesa ja voi lopulta johtaa että korva lurpsahtaa lupolleen ( pystykorvaisilla), eikä enää nouse.

[erjan]

Oma uskomukseni, jos jätetään se ihon hylkiminen pois ja keskitytään esineen kulkemiseen paikasta A,-paikkaan B.
Eikös vierasesineitä kehoonsa saaneilla ihmisillä ole vaara, että jopa koteloituneet (esim. sirpaleet) lähtevät liikkeelle ja saattavat jopa olla hengenvaarallisia.
Kytösavulla oli tieto miten siru oli vaeltanut etujalkojen väliin koiralla.
Jos se ei ole poistunut, jossain se on. Onko muita löytöjä?
Oikeasti kiinnostunut minä.

[Heini]

Itse ihmettelen vähän tuota Eetun sirua. Laittamisen jälkeen se normaalisti löytyi korvan takaa niskasta, mutta sitten kun kerran näyttelyssä yritettiin sirua etsiä, ei sitä löytynyt millään. Kunnes jostain rintakehän kohdalta juuri etujalkojen välistä tärppäsi! Mutta myöhemmin se kyllä on palautunut niskaan ja se tuntuukin siellä ihon alla. Eli ehkä tuolla näyttelyssä on voinut se sirunlukija ottaa signaalia vähän huonosti tai joku muu syy ollut, koska en uskoisi kuitenkaan, että siru on voinut vaeltaa ensin muualle ja palata sitten takaisin... =)

[Tuutikki]

Kyllä siru voi tietysti liikkua ihon alla, mutta tuskinpa se osaa palata sentään omia jälkiään takaisin Eikähän se korvan taus ole varmaan ainoa paikka mihin sirun voisi laittaa. Se taitaa olla vaan käytäntö. Lukulaitteissakin on tietysti eroja. Osa siruista on ilmeisesti sellaisia että ne antaa singaalia kaiken aikaa ja toiset aktivoituu vasta kun lukulaite tuodaan lähettyville. Siruja on tietääkseni myös useamman kokoisia merkistä riippuen. Monet mittarit ym. alkavat antamaan virheellisiä tietoja niinkin yksinkertaisesta syystä että paristo on heikko.

Se että siru lähtisi sillä tavalla liikkeelle että se tappaisi koiran on varmasti paljon pienempi mahdollisuus kuin saada lotossa 7 oikein. Jos on edes ollenkaan mahdollista. Paljon enemmän koirat saavat ongelmia pakollisista rokotuksista ( eihän oikeasti edes suositella niin tiheää rokotusohjelmaa kuin nyt näyttelyissä ja kokeissa on ollut ja on edelleen) Samoin esimerkiksi erilaisten lonkka ym. kuvausten takia koiraan pistettävät rauhoitus aineet ( saati jos pitää nukuttaa) ovat paljon vaarallisempia prosentuaalisesti koirille kuin joku mikrosiru. Matolääkkeet ovat myrkkyä ja nekin voi olla koirille haitallisia. Koiran irti päästäminenkin on joka kerta jollakin tapaa riski. Että kun suhteutetaan sirun edut ja haitat niin varmasti kokonaisvaltaisesti edut ovat suuremmat kuin haitat.

[Kytösavu]

Että kun suhteutetaan sirun edut ja haitat niin varmasti kokonaisvaltaisesti edut ovat suuremmat kuin haitat.

Puhutaan nyt kuitenkin koko harrastuskentästä eikä itsestä, eli en ymmärrä mitä etua on pentuna laitetuista katoavista siruista, sekä kaiken liiallisen byrokratian vähentämässä pennutusinnossa eli vähenevissä rekisteröintimäärissä.

[Tuutikki]

Täytyy kyllä nyt kytösavulle todeta että järjestöistä Suomen pystykorvajärjestö, Suomen ajokoirajärjestö ja lappalaiskoira järjestö ovat lähimpinä Kennelliittoa ja sen päätöksen tekoa, niin ehkä ne vaikutusmahdollisuudet sinne päätösten teko suuntaan ovat olleet parhaat. Eli aloitetta kytösavu vaan tekemään Kennelliittoon tunnistusmerkintä pakon poistamiseksi.

Vaikka pakko poistettaisiin niin hyvin todennäköisesti silti omat koirat/ pennut tulisivat jatkossakin saamaan sirunsa ennen luovutusta. Kokemukset tuon ikäisten siruttamisesta on niin positiiviset että en missään tapauksessa siruttaisi vanhempana ja toisaalta etenkin metsästyskoirien ollessa kyseessä haluan että ne löytää kotiin viimeistään sen sirun myötä, jos sattuvat hukkaan joutumaan. Rekisteröintimäärät kuten totesin taitaa kuitenkin olla kokonaisuutena kasvu suunnassa, eikä laskemassa jos ajatellaan sitä koko harrastus kenttää eikä yksittäisiä rotuja.

Todellisuudessa sanoisin että suomessakin tulevaisuudessa tunnistusmerkintä pakko koskee kaikkia koiria, myös paperittomia, sekä kissoja. Nythän Koiramme lehdessäkin oli juttua tämän suuntaisista vaatimuksista. Se on ensimmäinen askel täydelliseen DNA pankkiin. Eli jos mietitään vähän noita tulevaisuus skenaarioita kytösavu, niin harrastakenttä voi alkaa jo pikku hiljaa valmistautumaan pakollisiin DNA testeihin pennuille ennen rekisteröintiä tunnistusmerkintä pakon lisäksi.

[Kytösavu]

Sinä saat edelleen siruttaa pentusi kuten kaikki muutkin minun puolestani, saattaisin sen tehdä itsekin, varsinkin jos joskus sirujen varsin heikko toimivuus paranee jo pikkupentuna laitettuna. Mutta kaikki ylimääräinen byrokratia olisi tarpeen poistaa syrjäseutujen metsästäjien pennutusinnon palauttamiseksi.
Olen huomioinut uudet uhkakuvat ja antanut palautetta mm. Kennelliiton jalostustieteellisen toimikunnan puheenjohtajalle, joka perusteli edellä mainittua asiaa mm Brysselissä polveutumismääritysten olevan tätä päivää. Tätä vauhtia Kennelliitto on enemmän uhka metsästyskoirille ja niiden kasvattamiselle kuin mahdollisuus. Brysseli ja Helsinki on kaukana tämän päivän metsästyskoira harrastajien arjesta ja tarpeesta. Ikävä kyllä.
Kennelliitto on ihan hyvä organisaatio hoitamaan kattojärjestönä asioita, kunhan ulko- Suomen metsästäjät vaan pitävät huolen järjen käytöstä päätöksenteossa ko organisaatiossa.

[Tuutikki]

Niinpä. Jos meinaa saada pennut rekisteriin niin ne on tunnistusmerkittävä ennen rekisteröintiä. Kuten totesin jatkossa voimme varautua myös DNA näytteisiin ennen rekisteröintiä se on varmaa. Ja kaikista koirista pitää olla nämä DNA:t eli sehän tarkoittaa yksinkertaisuudessaan sitä että suomessa( kin) myös sekarotuiset ja rekisteröimättömät koirat tulee tunnistusmerkitä ja DNA:t merkitä rekistereihin. Ja kukapa sitä rekisteriä pitää muu kuin Kennelliitto. Eli tulee kielletyksi omistaa koira jota ei ole tunnistusmerkitty ja DNA kirjattu. Nythän on jo olemassa EJ-rekisteri ja FIX-rekisteri tuota tulevaa silmällä pitäen.

[Kytösavu]

Ainut mikä on varmaa on se, että lisäpakot tulevat aiheuttamaan vain enemmän rekisteröimättömiä pentuja, jotka ovat sitten poissa hallitumman jalostuksen piiristä, sekä laajemmasta koirakannasta. Ruuhka- Suomi ja seurakoiraväki elää omaa elämäänsä ymmärtämättä yhtään mitään muusta maailmasta.
Nyt vain on oltava joka suunnalla aktiivisena ja tarkkana alueensa edustajiin Kennelliiton valtuuston ja hallituksen kokouksissa, ettei mitään enempää typerämpää pääse enää sattumaan haitaten tavallisten metsästäjien koiraharrastusta.

[Katriina K.]

Hyviä pointteja puolin ja toisin... itsekin kannatan kuitenkin sirutusta ennen kun pentu kasvattajalta lähtee jo ihan omien kokemusten vuoksi.

Setterini oli melkein vuoden ikäinen, kun päätin että haluan osallistua sen kanssa näyttelyyn. No kun sirua ei kasvattajan toimesta oltu laitettu, täytyi koiruus tietenkin kiikuttaa eläinlääkärille. Oma luottotohtori sattui olemaan kesälomalla ja niinpä menin tuttavan suosittelemalle elukkalääkärille. No en tiedä oliko vika huonon siruttajan vai yliherkän koiran, mutta sirutus tosiaan satutti koiraa niin että se kiljui mitä kurkusta lähti. Kauaa otti aikaa ja hirveästi jouduin tekemään työtä sen kanssa, että se enää päästi ketään selkänsä taakse menemään. Aluksi arkaili jopa minua. No elinikäinen eläinlääkärikammo tuolle siitä kuitenkin jäi ja sen kanssa on nyt 8v. jo jouduttu elämään. Sen verran ongelmainen tapaus on terveydeltään vielä ollut, että rauhoitettu tuo on varmaan elämänsä aikana kymmenkunta kertaa ihan "normaalien" tutkimusten vuoksi.

No tämä uusin pikinokan alku sitten tuli meille sirutettuna, mutta kasvattaja kertoi sirutuksen mahdollisesti epäonnistuneen. Siru oli laitettaessa pulpahtanut pois ja ell oli sen sitten jotenkin laittanut uudestaan siihen samaan reikään. Oli käskenyt tarkastuttaa rokotuksen yhteydessä ja jos ei löydy niin saa tuoda ilmaiseksi uudelleen sirutettavaksi. No eihän sitä löytynyt ja heti kyllä kiikutettiin naapurikunnan eläinlääkärille uuteen ilmaiseen sirutukseen. Koiranetissä ei kyllä jostain syystä tuon koiran kohdalla kyllä näy kun yksi siru. Pitääpä tarkistaa kumpi nyt on tuolla näkyvillä.

Ja tuo meikäläisen luottomies laittaa nykyään muuten tuommoisia siruja: http://www.pharmaxim.com.serverx.songne ... rmo_fi.htm joiden ei pitäisi minnekään kulkeutua. "BioBondin ansiosta sirun ympärille muodostuu muutamassa päivässä ohut sidekudoskapseli, joka pitää sirun paikallaan eläimen loppuiän." Tuo lämmönmittausominaisuus helpottaa kuulemma kanssa mukavasti eläinlääkärin hommia...