Punaisten hallituspaikka pohjanlohkolta

[pohjanmaanpoika]

Keski-Pohjanmaan Haukkuvat Lintukoirat Ry piti vuosikokouksensa Raution elämystilalla 11.2.2016.

Yksimielisellä päätöksellä päätetiin esittää jäsentämme Heikki Alataloa Suomenpystykorva järjestön pohjanlohkon hallitus paikalle, Vilho Jokelaisen luopuessa hallitus työskentelystä.

Heikistä esittely pystykorvassa 1/2016

[PT]

Minuakin on pyydetty ehdolle tehtävään, ja olen siihen käytettävissä. Esittely tulee helmikuun Pystykorvaan.

Pekka Tiainen

[joni]

Voisiko sitä molemmat myös tänne esittelyn itsestään, ajatuksistaan ja järjestöön liittyvistä ajatuksista laittaa?

Jari

[peija04]

Eivät kelpuuttaneet Jahti-lehden runo-kilpailuun. Oli kuitee hirveät paineet, eli pukkasin tänne.

Eipä ne runot oikein istu tämänkään otsikon alle.

#tästäonrunopoistettu#

[peija04]

Toivoisin, että kun teette sensurointi-päätöksen, niin poistaisitte koko kirjoituksen. Surkeaa, että tässäkin tapauksessa jää näkymään jotain osia kokonaisuudesta, mikä ei enää sensuroinnin jälkeen ole tulkittavissa kirjoittajan ajatusmallin mukaiseksi kielelliseen muotoon puetuksi oman tunteentilan purkaukseksi. Sitä paitsi, runo oli tulkinnan ja julkaisukelpoisuuden suhteen käynyt läpi ankaran seulan. Kilpailuraati oli ehdottomasti sitä mieltä, että ko. tuotos on parasta, mitä nuorelta runoharrastajalta on tähän mennessä julkaistu.

[PT]

Alla esittelyni. Sama tulee myös Pystykorvalehteen

Pekka Tiainen

Olen 56-vuotias kuhmolainen pystykorvaharrastaja. Työurani tein Rajavartiolaitoksen keskijohdossa pääasiassa esimies- ja asiantuntijatehtävissä, mutta uraan sisältyi myös pesti opettajana.

Ensimmäisen oman puhdasrotuisen suomenpystykorvan sain vuonna 1973, ja siitä lähtien minulla on ollut niitä lähes katkeamattomana sarjana. Koetoimintaan menin mukaan 1990-luvun alussa. Takana on varmaankin yli 200 linnunhaukkukoetta kaikissa tehtävissä koiranohjaajan ja ylituomarin väliltä.

Järjestötoiminta alkoi 2000-luvun alussa. Kainuun haukkuvien lintukoirien puheenjohtajana toimin 12 vuotta, ja tänä aikana järjestimme kerran sekä talvipäivät että haukkuottelun. Kainuun kennelpiirissä olen hallituksen sekä pystykorvajaoston jäsen ja toimin myös linnunhaukun piirikouluttajana. SPJ:n hallituksessa olen ollut Vilho Jokelaisen varajäsenenä. Järjestön kehittämistoimikuntaa autan tällä hetkellä jalostushankintojen suunnittelussa, koska tunnen aika hyvin Venäjän pystykorvatoiminnan ja minulla on sinne kontakteja.

Hallitukseen en pyri johtamaan enkä muuttamaan mitään, mutta seuraavat asiat ovat minulle tärkeitä. Ne kaikki tähtäävät suomenpystykorvan rekisteröintien ja monimuotoisuuden lisäämiseen, mutta samoin ajattelen kaikista roduistamme.

1. Brändit. Aikoinaan sai lukea, että suomenpystykorva sopii Itä- ja Pohjois-Suomeen ja sielläkin maaseudulle ja käytettäväksi linnunmetsästykseen. Nykyisin ihmiset asuvat aivan muualla ja lintujen metsästysaika on yksi lyhimmistä. Yksinomaan syrjäseutujen linnunhaukkujana se ei säilytä nykyisiäkään asemiaan. Suomenpystykorvan kuvaa pitää muuttaa sellaiseksi, että se soveltuu myös taajamiin ja kaikkeen metsästykseen. Muukaan aktiivinen harrastustoiminta ei uhkaa sen metsästysominaisuuksia. Jotta järjestöömme halutaan jäseneksi, meillä pitää olla iloinen ilme, positiivinen asenne ja katseet uhkien sijasta mahdollisuuksissa.

2. Monimuotoisuus. Liian pieni jalostukseen käytettävien koirien määrä johtaa rodun umpikujaan, josta ei ole ulospääsyä. Jalostusryhmä tekeekin hyvää työtä monimuotoisuuden lisäämiseksi. Yksi vähän käytetty mahdollisuus on Venäjä, jossa suomenpystykorvia syntyy nykyisin saman verran kuin Suomessa, ja ne ovat perimältään erilaisia.

3. Linnunhaukkukokeet. Suuresta koetoiminnan ulkopuolella olevasta massasta pitää saada enemmän koiria kokeisiin, mikä palvelee jalostusta ja myös brändiä. Kokeeseen osallistumista pitää vieläkin helpottaa ja sääntöjä muuttaa niin, että hyvistä suorituksista saa ykkösen nykyistä vähemmillä linnuilla. Käsittääkseni säännöt ovat muuttumassa hyvään suuntaan.

Jos minulla ei ole muita ansioita, niin ainakin eläkeläisenä on aikaa hyviin harrastuksiin.

[PT]

Valaisen hieman ehdokasasettelua. Pohjan lohkolla ei ole eri leirejä tai suksia ristissä. Tarjoamme vuosikokoukselle (ainakin) kaksi vaihtoehtoa, koska valinta yhdestä ehdokkaasta sopii demokratiaan huonosti.

Jotta varsinainen ja varajäsen edustaisivat eri kennelpiirejä, olemme Heikin kanssa yhteisymmärryksessä valinneet toinen toisillemme varajäsenehdokkaat. He ovat meitä nuorempia ja huomattavasti fiksumpia.

Varajäsenhdokkaat esittelevät itsensä tällä palstalla.

Pekka Tiainen

[pohjanmaanpoika]

Tuosta Pekan mainitsemasta fiksuudesta en mene sanomaan mitään... Eli Petri Siironen Kalajoen Himangalta ja varajäsen ehdokkaana Pekka Tiaiselle.
Ikää 44v. Yksinhuoltaja isä ( leski ), metsästyskoirien kanssa olen touhunnut pienen ikäni. Alkuun Suomenajokoirilla ja vuonna 1992 ensimmäinen "meidän" rotu oli Karjalankarhukoira. 95 tuli ensimmäinen oma Suomenpystykorva ja siitä pitäen on "pystäreiden" kans touhuttu enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Palkintotuomari kortti vuodesta 95 ja ylituomari tais olla 09? Pekan kanssa kurssi kavereita.
Olen ollut mukana Keski-Pohjanmaan kennelpiirin pystykorva jaostossa 2000 luvun alku puolelta ja Keski-Pohjanmaan kennelpiirin hallituksessa vuodesta 2007.
SPJ hallituksen varajäsenenä 2010-2013 Kari Heinosen "takana". Toimin Keski-Pohjanmaan Haukkuvat Lintukoirat Ry:n sihteerinä ja nettisivu vastaavana.
Paikallisessa metsästysseurassa johtokunnan jäsenenä ja pystykorva jaostossa. Rhy:n suurpetoyhdysmiehenä myös.
Tällä erää jätän SPJ:n asioihin kannanotot näille meidän varsinaisille ehdokkaille, mutta sen verran tähän loppuun, että nuorissa on meidän ja rotujemme tulevaisuus.
Nuorten mukaan saaminen tähän harrastukseen onkin itsellä henk.koht. tärkeä asia ja sen eteen täällä paikallisetsi koitetaan touhuilla

[Uimonen]

Valaisen hieman ehdokasasettelua. Pohjan lohkolla ei ole eri leirejä tai suksia ristissä. Tarjoamme vuosikokoukselle (ainakin) kaksi vaihtoehtoa, koska valinta yhdestä ehdokkaasta sopii demokratiaan huonosti.

Jotta varsinainen ja varajäsen edustaisivat eri kennelpiirejä, olemme Heikin kanssa yhteisymmärryksessä valinneet toinen toisillemme varajäsenehdokkaat. He ovat meitä nuorempia ja huomattavasti fiksumpia.

Kaiken tällä palstalla(kin) viime aikoina tapahtuneen kohkaamisen seassa on todella mukava lukea tällaista tekstiä, josta heijastuu ystävällisyys, reilupeli, yhdistysdemokratian ja toisten ihmisten kunnioittaminen, sekä aito harrastushenki.

Iso sekä Pekalle että Heikille!

[appepir]

Olen Pirjo Appelgren Kuhmosta ja ehdolla Heikki Alatalon varajäseneksi. Perheeseen kuuluu aviomies ja kaksi teini-ikäistä tytärtä. Työurani olen tehnyt valtion palveluksessa erilaisissa tutkimusprojekteissa, aiemmin Kainuun ympäristökeskuksessa ja nykyisin Suomen ympäristökeskuksessa.

Koirien parissa olen puuhastellut ikäni.. hyvin erilaisten koirien. Lapsuuden kodissa oli aina koiria ja ensimmäisen oman koirani (suomenajokoira) sain 15 vuotiaana hankittuani metsästyskortin. Tämän koiran kanssa aloitin varsinaisen kennelharrastuksen näyttelyiden ja kokeiden muodossa. Vuonna 1988 saapui ensimmäinen suomenpystykorva KVA M-94. Tämä koira antoi innostavan sysäyksen pystykorvaharrastukselle, joka on jatkunut aktiivisena näihin päiviin.

Palkintotuomarina LINT-kokeissa olen toiminut vuodesta 1989 lähtien ja ylituomarin oikeudet sain 2009. Spj:n pentuneuvontaa tein 1995-2000. Olen ollut useamman kauden Kainuun Haukkuvat Lintukoirat Ry:n hallituksessa sekä Kainuun kennelpiirin pystykorvajaostossa. Paikallisessa metsästyseurassa on toiminut kenneljaostossa ja ollut vastuussa seuran koe- ja nättelyjärjestelyistä.

Suomenpystykorvien ohella olen perehtynyt pariin muuhunkin rotuun, joka on antanut perspektiiviä ja auttanut näkemään asioita laajemmin. Sen perusteella voi sanoa, että meillä on käsisämme uskomattoman hieno ja terve rotu. Pidetään se myös sellaisena ja turvataan kansalliskoiramme jatkuvuus myös tulevien sukupolvien iloksi. Kuten Petri sanoikin.. tulevaisuuteen on panostettava, uusiin ja nuoriin harrastajiin.

Pirjo Appelgren

[AM]

Tyylikkäästi hoideltu tuo alueellisen edustuksen turvaaminen varamiesten kautta. Muutamissa vuosikokouksissa mukana olleena olen törmännyt siihen, että se hallitusjäsenehdokas, joka jää valitsematta, ei voi myöskään tulla valituksi varamieheksi. Onko tässä kyseessä joku kokoustekninen juttu ja eikö varamies voitaisi valita sen jälkeen kun varsinainen hallitusjäsen on valittu? Nykyinen käytäntö jättää esim. Pekka Tiaisen tai Heikki Alatalon kokonaan pois kuvioista.

Toinen asia on se, että olisiko mahdollista tehdä joku herrasmiessopimus siitä, että kukin rotu saisi valita oman ehdokkaansa ilman, että muiden rotujen edustajat sotkeutuisivat valintaan. Onhan meillä nykyisinkin mandaatit alueelliselle edustukselle.

[Timo Kettunen]

Asiallinen mutta ei uusi ehdotus. Herrasmiessopimuksia on jo yhdistyksessä aiemmin testattu ja on huomattu että kun syntyy jollekin osapuolelle intressi "uida ulos" niin se näyttää olevan liian houkuttelevaa. Yleensä se joutuu heti koetukselle, kun on kysymys valtasuhteista!

[Timo Kettunen]

Jatkan vielä edelliseen. Herrasmiessopimukset toimivat niin kauan kun neuvotellaan ja on kykyä etsiä kompromissia. Sanelu ja jonkin tahon ylivaltapyrkimykset tuhoaa ne. Ja huomattava on, että rotukohtaisia yksimielisiä ehdotuksia tai esityksiä ei ole pyritty käytännössä kyseenalaistamaan muiden rotujen edustajien tai jäsenten taholta. Olen sitä mieltä, että kun on useampia esityksiä tai ehdokkaita niin silloin kaikilla oikeutetuilla, sisarrotujen jäsenillä tai edustajilla tulee olla ilman rajoituksia oikeus päättää asiasta tai äänestää. Pysytään nykytilanteessa. Se aktivoi yksituumaisuuteen!

[enp]

... Herrasmiessopimukset toimivat niin kauan kun neuvotellaan ja on kykyä etsiä kompromissia. Sanelu ja jonkin tahon ylivaltapyrkimykset tuhoaa ne. ..!

Oikein hyvää pohdintaa Timolta. Tätähän on ollut ilmassa. Nyt on kuitenkin Pohjan-lohkolla vain hyviä ehdokkaita ja siten kaikki ovat voittajia

[mekunpoika]

Nimeni on Heikki Alatalo ja kotipaikkani on Pyhäjoki . Ammatiltani olen isännöitsijä ja toimin yrittäjänä
Raahen Isännöintityö Oy:ssä. Olen ehdolla suomenpystykorvan mandaatilla Pohjan-lohkon edustajaksi SPJ:n
hallitukseen

Oman metsästys- ja koiraharrastukseni olen aloittanut 1970- luvun alkupuolella. Koiraharrastus alkoi
suomenajokoiralla heti kun sain metsästystutkinnon suoritettua. Ensimmäisen pystykorvan hankin
1990- luvun lopulla. Minulla on tällä hetkellä palkintotuomaripätevyys sekä LINT että HIRV kokeeseen.

Olen ollut Raahen Seudun Riistanhoitoyhdistyksen puheenjohtaja vuodesta 2009 alkaen. Aikaisemmin
olen toiminut lukuisissa järjestöissä eri luottamustehtävissä. Politiikassa en ole ollut enkä ole mukana.
Oman metsästysseuran puheenjohtajana ollessani järjestimme 2000 –luvulla useita nuorisoleirejä metsästykseen
ja eränkäyntiin liittyvillä teemoilla.

Ensimmäisenä järjestön toiminta tulisi saada eheytettyä ja tarpeeton riitelylle tulisi saada loppumaan.
Meidän harrastuksellamme on riittävästi ulkoisia paineita. Joudumme mm. lintukoirien kanssa metsästämään
sekä käymään kokeissa talousmetsissä suojelualueita ja petoja väistellen. Petojen osalta tilanne on lähes koko
valtakunnassa kestämätön, haukkukokeita on jouduttu perumaan sekä miettimään missä pystyy metsästämään.
Usein unohdetaan, että metsästäjät on pitävät yllä luontoa mm. riistanhoitotyön kautta.
Vaikka monet meidän harrastustamme rajoittavat päätökset tehdään EU:ssa, siitä huolimatta järjestön
kannattaa tuoda julki meitä koskevat epäkohdat.

SPJ:n tehtävänä on kolmen luonnonrodun eteenpäin vieminen mm. terveyden, metsästysominaisuuksien
ulkomuodon ja jalostuksen osalta.
Järjestön julkikuva merkittävänä rotujärjestönä tulisi olla houkutteleva ja samalla uskottava uusille jäsenille
sekä niille jotka miettivät koiran hankintaa eri rotujen välillä.

Omassa työssä olen oppinut, että kun yhteisiä asioita hoidetaan ja tavoitteena on tietenkin saavuttaa hyvä lopputulos,
niin siihen pääseminen vaatii paljon joustavuutta. Järjestötyö vaatii usein paljon sopimista ja sovun aikaan saaminen
vaatii toisten mielipiteiden hyväksyntää ja kunnioitusta. Järjestö tarvitsee nyt sillanrakentajia rotujen eteen tehtävään
työhön.

Tehtävä Suomen Pystykorvajärjestössä kiinnostaa minua ja ilmoitan olevani käytettävissä valintaa
tehtäessä.