Toisaalta irroitettu lainaus, joka liippaa asiaa vain läheltä, mutta kuvastaa hyvin nykyistä tilannetta.enp kirjoitti:Ymmärsin Riston viestin Kuopiossa siten, että toimikunta ottaa auliisti vastaan palautetta mutta sen on tultava ns. virallista tietä eli rotujärjestön sivuilla olevan lomakkeen kautta.
Olen kuitenkin samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa siitä, että kyllä näitäkin keskusteluita tulisi heidän silti lukea ja olisi toivottavaa, että niihin myös ymmärrettäisiin osallistua. Foorumin julkinen vähättely ruokkii kuvaa ylimielisestä asenteesta, eikä se ole omiaan parantamaan järkevän lopputuloksen aikaansaamista.
Otsikkokin on vain herättävä markkinointikikka, joka tosin liippaa juuri julkisuudessa ollutta vaikeaa aihetta, johon myös presidentti PYSTYI ottamaan kantaa. Toisaalta nykyisessä yhteiskunnassa ei tarvitse olla presidentti ottaakseen kantaa. Se että onko kirjoituksessani edes asiaa, jää lukian vastuulle. Miksi sitten kirjoitan? Siksi että pystyn, osaan, kykenen, muodostan itse mielipiteeni, osaltani kirjoittamalla toivon, että joku muukin kirjoittaa ja kertoo mielipiteensä ja näin vaikuttaa vaikka minunkin mielipiteeseen jne. Toivon myös kirjoitukseni herättävän yleisen mielipiteen muutosta ja ehkäpä konkreettisia toimiakin, jos sen joku kokee tarpeelliseksi. Toisaalta haastan lukian, että voitko olla lynkkaamatta ajatusta heti, vaikka se ristiriitaiseksi tuomitulle foorumille kirjoitetaankin. Itse asiassa haastan koko suomalaisen keskustelukulttuurin, joka on vaipunut tasolle, jossa tuskin mikään asia tulee käsitellyksi ilma ääripään kiivaita, epäoleellisia ja tarpeettomia argumentteja.
Mitä kirjoittaminen on? Se on viestintää etunenässä. Se on esim. tällä foorumilla ajatuksien vaihtoa muiden harrastajien kesken. Mikä on harrastaja? Yksin metsässä harrastaja on sitä mitä kuuluukin, tässä lajissa metsästäjä pystykorvalla, mutta porukalla kun harrastetaan ja ollaan harrastajia, asiaan liittyy myös harrastuksen ympärillä tapahtuvat asiat. Miksi sitten ei kirjoiteta? Yleisempiä syitä on, että ei kehdata, joillekkin kirjoittaminen on hankalaa, joillakin ei ole asiaa tai ei vaan muuten koeta tärkeäksi kirjoittaa. Liian usein koetaan, että hitto! Mun kirjoittaminenhan koetaan naurettavaksi ja pelätään sen myötä leimaantumista tai esimerkiksi tällä palstalla kirjoittamista pelätään siksi, koska pelätään sen aiheuttavan jonkunlaista kränää. Missä vika? Kirjoittajassa vai kirjoituksen arvostelijassa? Vastaan heti. Kyllä se vika on siellä lukijan tai kirjoittajan tai sanotaanko palstan seuraajan omassa pääkopassa, jos tuommoisia pelkää tai edes kuvittelee, että tarvitsee pelätä. Toki jotkut lukijat ovat tyhmyydellään jo ihan omalla levelillä, koska haluavat jo tahallaankin ymmärtää väärin. Kyllä! Leimasin jonkun tyhmäksi! Entä sitten? Todellinen tyhmyyden vastakohta on viisaus, joka yleiseti liitetään jonkinlaiseksi kehittyneeksi viestinnäksi myös alkeellisilla eläimillä.
Meillä on yhteiskunta ja myös harrastajakunta, joka on pullollaan presidentti Niinistönkin kannanotossaan mainitsemia "tolkun ihmisiä". "Tolkun muljakkeita!" Täällä yksi. Ainakin omasta mielestä, eikä muiden mielipiteellä tässä asiassa ole mitään merkitystä. En ole kalastelemassa suosiota, vaan ilmaisemassa jotakin. Omia päässä jo tovin lämmenneitä ajatuksia. Eikä pelota yhtään. Tuo "tolkku muljake" on sanonta, jota oma jo edesmennyt isäni joskus käytti poikansa touhuiluja seuratessaan. Tosin oululaisittain "tolokun mulijake".
No sitten lyhyehkösti itse asiaan, jos sitä edelleenkään on. Tuo lainauksessa Kuopiossa esiin tuotu muljahdus "virallisista kanavista" sääntöasiassa on vain yksi hyvä (erittäin huono) esimerkki. Meidän harrastajien lähes ensisijainen tarkoitus on tietty jatkuvuus harrastamisessa. Meitä kaikkia ilahduttaa ajatus, jossa metsästäjä hiipii haukulle lintupaisti mielessä aihkipetäjikössä tai isompi liha mielessä hirven haukulle vuonna 2116! Eli sadankin vuoden kuluttua. Ja senkin jälkeen..
Mitä se tarvitsee toteutuakseen mielestäni? Se tarvii kirjoittelua, keskustelua, vuoropuhelua, kanssakäymistä. Mitä hienoja sanoja onkaan. Mutta se mitä se ei tarvitse ja on ihan varma, että ei tarvitse: "Virallisia kanavia". Miten sitten kanssakäymistä ja vuoropuhelua tulisi rakentaa? Tarviiko sanoa erikseen, että nykyään sitä ei järjestössämme ole ainakaan yhtään "virallisemmassa" aiheessa muutamaa harrastajien kokoontumisajoa lukuun ottamatta. Tosin niisäkin käyty keskustelu vesittyy, jos asia pitää viedä eteenpäin "virallisella lomakkeella". Tässä asiassa maailma muuttuu nopeammin kuin koskaan ennen. Nykynuoriso (tulevaisuuteen harrastuksemme siirtäjä) ei todellakaan ole tavoitettavissa lehtien palstoilla, jos viestinttää ajatellaan toisinkin päin. Se on erittäin heikosti tavoitettavissa paatoksillisella puheella foorumilla saati parrasvaloissa. Sähköposti alkaa olla nykyaikaisessa viestinnässä muinaisjäänne, jota nykynuoriso ei käytä käytännössä koskaan. Kysykääpä vaikka nuoremmilta tai katselkaapa maailmaa nuoren n. 15 vuotiaan silmien tasalta. Kyllähän se voi nöyryyttävältä tuntua ikämieheltä, mutta nöyrryttävä on. Nykyään käytetään eri viestimiä, sosiaalista mediaa, videopuheluita ympäri maapallon jne. ja kaikkia pääsääntöisesti helposti taskussa olevalla ”puhelimella”, eikä kellään nuorellakaan oikeasti pelota kirjoittelu yhtään, vaikka esim. somessa ollaan varsin julkisin tiedoin näkyvillä. Käytännössä kaikki tekemisesi on näkyvää. Onko tämä sitten hyvä vai huono asia? En ota siihen kantaa, enkä lähde sitä pähkäilemään saati taisteleen sitä vastaan. Se vain on.
Nykyaikainen viestintä on siirtynyt uudelle tasolle ja siirtyy jatkossaki. Joku jossain taannoin väläytteli kun kaikki oli paremmin vielä kymmenen vuotta sitten. Oli hyvä meininki ja tekemisen huuma päällä. Mitä se sitten oli? Emme käytännössä tienneet mistään mitään. Netti alkoi yleistyä pikkuhiljaa varttuneemmankin kansanosan kotona, puhelimella pystyi soittamaan ja viestittelemään. Ö löytyi, kun painoi tarpeeksi monta kertaa jotakin numeronäppäintä. Koiranet oli puolisen vuotta vanha, vielä torsohko keksintö. Onko sekään valmis vieläkään? No ei tasan ole.
Mitä yritän sitten kertoa. SPJ kaikkine toimielimineen voisi alkaa tulevaisuutta ajatellen laskeutumaan edes aluksi vuosituhannelle. Tällä vuosituhannella nuo tolkun ihmiset pystyvät kirjoittamaan, puhumaan ja tuomaan monin eri tavoin mielipiteitänsä. Avoimempaa kulttuuria on harrastuksemme ympärille vaadittu, tehty ja myöskin saatu. Kukaan ei voi ennustaa, että miten maailma viestinnän osalta muuttuu, mutta muuttuu. Avoimemmaksi, nopeammaksi, merkityksellisemmäksi. Siinä kehityksessä pitää pysyä mukana. Se on meidän harrastajien velvollisuus, kun siirrämme tätä tuleville sukupolville. Ajatelkaapa: Nuorisotoiminta on ihan puujalkoin liikkeellä, jos Junnunurkka Pystykorvassa vuonna 2016 koetaan riittäväksi lähestymiseksi tulevaa sukupolvea kohti. Sama koskee koko SPJ:n toimintaa ihan laidasta lukien. Siinä ajatuksen, kirjoittamisen, viestinnän ja vuorovaikutuksen keskeisin sisältö tuoreemmalle polvelle. Edes täällä foorumilla ei ole junnuille käytännössä mitään. Eipä oikein kenellekään muullekaan.
Se, että lukeeko joku tätä palstaa ei kiinnosta minua oikeastaan yhtään. Se että ottaako joku sen huomioon, ei kiinnosta vähääkään, mutta tunnen myötähäpeää, jos ei ota. On tämä siksiki kehno vuorovaikutuksen kanava nykymittapuulla, vaikka toistaiseksi kuitenkin järjestömme ainoa julkinen kanava jäsentemme väliseen vuorovaikutukseen. Enkä tällaiselle kirjoitukselle, tajunnanvirralle, edes ajattelisi milloinkaan, että kirjoittasin tämän oikein pilkuntarkaksi viralliseksi proosaksi ”viralliselle kanavalle”, jota käsiteltäisi juhlallisesti parrasvaloissa.
Pointti lie tuli ilmi? Elä kuitenkaan kysy heti jos et ymmärtänyt, vaan seuraa maailmaa ympärilläsi ja pysähdy ajattelemaan hetki tai kaksi.
Miksi sitten viestinnän tulee kehittyä ja mitä hyötyä siitä saadaan? Tarvitaanko jotakin lisää? "Tolkun ihmiset", "metsien hiljaiset" (lainaukset presidentti Niinistö ja Kytöpekka), ja eritoten nuoret mukaan toivotut ihmiset on meille se voimavara, mitä me haluamme lähestyä. Tulevaisuuden toimijat ovat niissä. Markkinointi on sana, joka herättää perus jurossa suomalaisessa yleensä negatiivisia tuntemuksia. Miksi? Onko sekin jokin totuttu käytäntö tai malli? Voi ja saa jonkun mielestä olla. Jos heti tunnet, että kuulut siihen porukkaan, niin lopeta heti lukeminen. Jos kuitenkin jatkat, et ole sitä mitä sanot. Olet vastuullinen harrastaja ja otat opiksesi. Luet kuitenki ja imet asioita itseesi. Saatat ajatella, että oikeastaan on mukava, kun tälläkin palstalla joskus on lukemista. Markkinointi ei ole pelkästään myyntipuhetta. Se ärsyttää tunnetusti suomalaisia kyllä. Markkinointi on joukko aktioita, toimia, jolla jokin asia saadaan menemään haluttuun suuntaan ja tässä kirjoituksessa markkinoinnilla tarkoitetaan sitä tavoitetta, että pystykorvaisen haukku kuuluu niin tuolla aihkipetäjässä olevalle linnulle, kuin tietämättömänä metsästäjästä olevalle hirvellekin SPJ:n alaisten rotujen toimesta vielä sadankin vuoden päästä ja sittenkin.. Sähköisen viestinnän tuleekin mieltää markkinoinniksi, jota käytämme hyödyksi, eikä nähdä suurena loputtomana peikkona, joka tuhoaa kaiken.
Voiko Selänteen Teemu tai jopa Teemun pelinumero kuitenkin liittyä aiheeseen? Voi! Voiko Teemun pelinumero kaatua kyljelleen sen takia, että esim. Teemun vapaata oikeutta ottaa kantaa rajoitettaisiin, Teemun viestintää ja sen välineitä rajoitettaisiin, tehtäisiin siitä kriminalisoitua tai jopa turhaa sillä, että sitä ei huomioida? Toisaalta kyljelleen kaatunut 8 on äärettömän ja iäisyyden merkki. Miten me jatkossa käytämme tuota numeroa? Kaheksikkona lätkähulluina ”tolkun muljakkeina” vai äärettömyyden symbolina, kun rotumme ja metsästysmuotomme säilyy iäisyyteen?
-Heikki Niemelin