Viesti
Kirjoittaja Kytösavu » 05 Helmi 2015, 19:19
Ihan suoraan epi- lukua tuskin voi heittää romukoppaan. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä että ihmiset eivät nytkään tajua mitä voi astuttaa. Tarkoitan tällä sitä, että ei huolita ihan kelpoisia koiria partneriksi omalle koiralle, koska on olemassa jotkin alemmat jalostusneuvonnan rajoista poikkeavat omat epi-rajat. Mitä siitä sitten tulisi kun ei olisi lukua kertomassa riskiä, vaan kauhistellaan että tuollahan on sukutaulussa J- merkki, eli epileptistä jälkeläistä kuvaava merkintä. Ei ainakaan enempää pentueita.
Tärkeämpää on selvittää sukutaulun riskit, eikä pelkästään lukuja. Meillä on isolukuisia parempia koiria, sitten on pienilukuisia riskikoiria.
Enkä kyllä olisi nyt valmis käyttämään omille nartuilleni urosta, jonka sisar on epileptikko. Toivottavasti ei kovin moni muukaan, ne kun ei sovi kuin harvoille koirille, jos millekään. Eikä tilanne kyllä ole vielä niin paha että sairaiden sisarten käyttö olisi edes tarpeellista. Puolisisarien käyttö on tarpeellista, järkevää ja perusteltuakin.
Epilepsia on ihan hyvin suomenpystykorvan jalostuksessa hallinnassa, vaikka takaiskuja tulee yhä, ei niitä tulla täysin voittamaan ikinä ja senkin kanssa pitää elää. Ja se kyllä vaanii koko ajan siellä taustalla hyökkäämään, mikäli aletaan hölmöilemään.
Pientä tapauskohtaista räätälöintiä rajatapauksiin lukujen valossa, selvät riskit astutuksissa sivuun, niin hyvä tulee.
Jos jotain voisi kehittää, niin painoarvoa sille miten monta sairasta J jälkeläismerkki kantaa. Viisi on paljon pahempi kuin yksi. Nyt kaikki merkit ovat ihmisten ja epi-luvunkin silmissä yhtä vaarallisia, mikä ei ei aina ole totuus. Toinen koira on paljon pahempi riski kuin toinen.
Esimerkiksi sairaasta jälkeläisestä saisi sukutauluun yhä merkinnän J, sisaresta S. Puolisisar P- merkki pois. V eli vanhempi sairas merkki mukaan. Siihen kirjaimen rinnalle sairaiden määrä, esim. J5(5 sairasta jälkeläistä), S1(1 sairas sisar). Seuranta yhä neljästä polvesta kirjainta kohden ja näistä prosenttiluku huomioiden vielä jälkeläismäärä. Merkki sukutaulussa olisi siis esim. J2,2% (2 sairasta,100 jälkeläistä yhteensä), tai esim. J5,10% (5 sairasta, 50 jälkeläistä yhteensä).
Yksilön epilepsiariski tulisi siis näiden prosenttien summana. Vanhemmat J0,0%/J0,0%, isovanhemmat J0,0%/J0,0% ; J0,0%/J2,3% , isoisovanhemmat J0,0%/J2,2% ; J1,1%/J2,4% ja niin edelleen...
Viisaammat voi määrittää nykyisiin riskitietoihin perustuen sopivan tason mikä kelpaa jalostukseen ja mikä ei. Lie selvä että esim. 10% todennäköisyys yksilöllä sukutaulussa on merkitystä riskille sairastua ilmiasuun, näitä ei voi olla monta samassa taustassa, 2% on siedettävä riski. Edelleen sivuun sairaan sisaret, sairaan vanhemmat, tai sairaan vanhemman jälkeläiset.
Sitä en tiedä tulisiko tällä esitystavalla lähitulevaisuudessa nollariski sukutauluja liian nopeasti, voisi tullakin. Jalostusneuvonnalla olisi siis yhä tärkeä merkitys, koska määrätyt koirat eivät edelleenkään sovi samaan sukutauluun.
Mutta tällä tavalla metsämiehen- ja tekunläpäisyjuhlimallajärjellä ilmaisemalla ihmiset oppisivat paremmin ne oikeat riskit nykyisestä harmaasta massasta, ja tehtäisiin todennäköisesti yhä parempia parituksia vielä paremman tulevaisuuden varmistamiseksi.
Rähkyyttä suunnitellessa kannattaa miettiä, vaikuttaako se muiden elämään ja jättää tekemättä.
pekka.salomaki(at)gmail.com