Muutamat henkilöt eivät halua uskoa SPJ:n demokraattisella menettelyllä aikaansaatuihin päätöksiin, vaan haluavat jankutuksellaan väsyttää muut. Heihin kuuluu myös Arvi Korhonen, joka jälleen kirjoituksineen ilmestyi Pystykorvan palstoille, nyt numeroon 5/2004.
Pystykorvassa 1/2000 on Korhosen pitkä kirjoitus otsikolla, Miksi vaihdoit rotua ?.
Suora lainaus kirjoituksesta :”Kun muutama vuosi sitten seisoin Ruovedellä Akseli Gallen-Kallelan erämaa-ateljeessa suomenpystykorvaa ja suomalaista metsästäjää esittävän maalauksen edessä noin tunnin verran, luulivat ilmeisesti vierestä kulkijat , että tuo mies on seonnut. Ehkäpä he tuolloin olivatkin oikeassa. Taiteilija on tuolla maalauksellaan varmasti halunnut tuoda esiin sen, mitä suomalainen mies on joskus ollut ja mitä moni meistä suomalaisista haluaisi vieläkin olla tänä stressaavana tietokoneitten aikakautena.”
Minun mielestä olisi pitänyt seisoa vielä puoli tuntia lisää, niin kirjoittaja olisi huomannut koiralta ja mieheltä puuttuvan tutkapantavarustuksen. Tuo pari, isäntä ja koira ovat pitäneet yhteyttä toisiinsa vuosisatojen, tai paremminkin vuosituhansien ajan henkisin sitein. Vielä tänäänkin ja tulevaisuudessa on mahdollisuus kulkea erällä stressittömästi vailla nykytekniikan vempeleitä. Kunhan vain käytetään jalostukseen niitä yksilöitä, jotka haluavat metsästää yhteistyössä isäntänsä kanssa.
Ote samaisesta Korhosen kirjoituksesta kohdasta, Miksi sitten vaihdoin rotua ? ” …. Näihin perusteisiin kun lisätään ne monet pimeän ajat ja yötkin, jotka olen ajokoiraani tuolta metsästä haeskennellut kuin myös –heikot jäät ja jääalueet, joille koirani on usein mennyt ketun perässä, vaikka tähän saakka peurat ja kauriit ovatkin koiriltani saaneet olla rauhassa. Ennen samoilen pystykorvani kanssa jolloin saan liikuntaa ja pysyn lämpimänä kuin odottelen pakkasella tai muuten huonolla ilmalla tuntikausia ajon alkamista.” Kirjoitus on laadittu silloin kuin Korhosen nykyisellä pystykorvalla oli kaksi syksyä takanaan. Hänen ensimmäinen tutkapantaa puoltava kirjoituksensa oli Pystykorvassa 1/2001. Jotain on tapahtunut sen jälkeen kun koira on aikuistunut ja koko perimä on tullut käyttöön. Nytkin odotellaan ja haetaan kuten viimeisimmästä kirjoituksesta, Pystykorva 5/2004, ilmenee.
Mielenkiintoinen lisänsä on pystykorvan ja karhun kohtaaminen Kuhmon Viiksimoon Reijo Koivun kanssa tehdyllä eräretkellä. Pystykorvassa 1/2000 yhteistyötä ylistävässä kirjoituksessa sivulla 49 koira palaa varttitunnin haukun jälkeen ryhmän jalkoihin. Mutta tutkapantaa kaipailevassa kirjoituksessa Pystykorva 5/2004 sivulla 56 samaisen Reijo Koivun kanssa Viiksimoon tehdyllä eräretkellä koira ylitti karhua seuratessaan Neuvostoliiton rajankin. Ja palasi vasta tuntien kuluttua. Uskottavuus mene, jos ”tarinan” sisältö muuttuu kirjoituksen tarpeita vastaavaksi. Korhonen, kuinka asia todellisuudessa oli?
Tutkapannan tarvetta korostettaan koiran laajahakuisuudella ja pitkillä seuraamisilla. Tuskin keskimäärin kuutosen seuraaja tämän ominaisuuden takia tutkapantaa kaipaa. Tarkista Pystykorvatietokannasta ! Mutta todellinen syy selviää Pystykorvasta 5/2004 sivu 56 : ”Pitkiä poissaoloja olen joutunut kokemaan myös nykyisen pystykorvani kohdalla. Tuorein tapahtui viime syksynä lokakuun alkupuolella Kustavissa, jossa koira otti hirvihaukun, joka kesti reilut 10 tuntia päättyen tasan puolen yön aikaan. …”
Esitän jalostusvastaaville vakavan vetoomuksen selvän lintuihin keskittyvän ja isäntäänsä metsässä seuraavan pystykorvalinjan säilyttämisen puolesta. Tällaisista koirista olen saanut nauttia jatkuvasti vuodesta 1963 alkaen. Ja haluan sitä jatkossakin ! Sivusta olen saanut seurata liiaksi hirviin kiinnostuneiden koirien omistajien tuskailua. Osa näistä vielä haluaa tutkan avulla koiran pääsevän linnunhaukkukokeissa tuloksiin ja täten jalostukseen taipumustaan levittämään. Esimerkiksi pentujen myynti-ilmoituksissa tulisi selvästi mainita millaisen riistavietin omaavien vanhempien pennuista on kyse. Esimerkiksi viimeisimmässä pystykorvassa. Usein näitä koiria markkinoidaan ja muutoinkin halutaan pitää riistaverisinä, siis muita parempina. Olisikohan syytä perehtyä hirven historiaan täällä Suomessa ja Skandinaviassa. Mitenköhän pystykorvien riistaveret ovat säilyneet hirvettömien vuosikymmenten tai jopa vuosisatojen yli.
Isäntäänsä yhteyttä pitävän sekä ohjattavissa olevan koiran kanssa kyetään nykyajan pirstaleisista maastoista hyödyntämään ne mastokohdat, jotka vielä jotenkin soveltuvat pystykorvametsästykseen ja kokeisiin. Samoin kyetään kokeissa koira edessä kulkien ”hakemaan” maastontiedustelussa ilmitulleet lintupaikat. Itse ainakin pidän todella liian laajaa hakua haitallisempana kuin lievää lähihakuisuuttakin. Samaa mieltä ovat myös läntisen naapurimaan asiantuntijat. Yltiölaajalla haulla rehentelylle ei ole perusteita.
Työssä, jonka tarkoituksena on ollut saada epilepsiaa sairastavat koirat jalostusvastaavien ao. rekisteriin, sairaiden koirien metsästyskäyttäytyminen on tullut myös puheeksi. Sairauteen näyttää liittyvän myös epämääräiset katoamiset metsästysreissulla. Aikojen kuluttua voidaan kuulla epämääräistä haukahtelua, jonka toivorikas isäntä saattaa luulla lintutyöskentelyksikin. Mutta todellisuudessa saattaakin olla kyse koiran sairaskohtauksen aiheuttamasta ajan- ja paikan tajun menettämisestä. Haukahtelullaan koira yrittää yhteyttä isäntäänsä. Ellei se yhteydenotossa onnistu, niin koira saatetaan myöhemmin löytää vaikka autolta etukumin vierestä makaamasta. Palkintotuomarina olen ehkä kerran ollut mukana metsässä katoamistilanteessa, joka nykyisen käsitykseni mukaan todennäköisesti johtui epilepsiasta. Ääntä synnyttävästä riistatyöskentelystä ei ainakaan ollut kyse. Tulisiko tutkapannan avulla selvitä kokeessakin näistä tilanteista pisteitä tai koko koetta menettämättä ?
Kirjoituksissa halutaan tavan takaa unohtaa, että käytännön metsästyksessä tutkan käyttö on vapaata. Sydäntä särkevissä esimerkeissä halutaan saada ei-valpas lukija ajatustensa taakse. Jos susien leviäminen saadaan onnistumaan koko maahan tiettyjen piirien haluamalla tavalla, arvioidaan koiran metsästyskäyttäytyminen uudella tavalla. Päättömästi omia teitään vaeltelevat koirat ovat ensimmäisenä vaarassa. Luonnon suorittama valinta on antanut susien parissa henkensä säilyttäneelle venäläiselle laikalle erilaisen metsästystavan kuin harmaalle norjanhirvikoiralle. Ihmisen läsnäolo lähitienoolla karkottaa sutta, ja auttaa koiraa selviytymään.
Jorma Ängeslevältä oli ennen Oulun vuosikokousta Pystykorvassa 1/2002 sivulta 52 alkaen varsin asiallinen kirjoitus tutkan käytön sallimiseksi vain nykykäytännön mukaisena. Tutustukaa siihen uudelleen! Sisältö ei ole 2,5 vuodessa vanhentunut. Tekstin liitteenä on kokeneiden pystykorvamiesten, neljäntoista Haukkukuninkaan omistajan kannanotto, missä he ovat ilmaisseet mielipiteensä asiasta allekirjoittaessaan vetoomuksen, jossa tutkankäytössä pitää pysytellä nykyisessä käytännössä.
Jos joku kuuntelee tutkaintoilijan puhetta vaitonaisesti, sitä ei automaattisesti pidä tulkinta puheen sisällön hyväksymiseksi. Syynä voi olla myös kyllästyminen kyseiseen jankuttamiseen, jonka voi kuvitella parhaiten ohittavan vaikenemalla. Tai sitten asianomainen henkilö tai lähiomainen saa osan elannostaan tutkakaupasta. Todellinen kannatus on viimeksi mitattu SPJ:n vuosikokouksessa Oulussa 2001, jossa vapaata käyttöä koskeva esitys koki murskahäviön. Demokraattisesti tehtyä päätöstä tulisi hetken kunnioittaa !
Korhosen kirjoitus loppuu varsin mielenkiintoisen ajatusmalliin :”….Järjestön vuosikokous hylkäsi esityksen ja nyt sitten on toisten yhdistysten vuoro hoitaa asia, sillä ei meidän ole syytä lähteä tällaisen asian takia riitelemään ja jakamaan järjestöä, joka on tehnyt vuosikymmenet epäitsekästä työtä kansalliskoiramme hyväksi.” Niin mitenkähän se olisi toisten tekemänä hyväksyttävämpää ? Kysyy
Päiviö Myllymäki
Tutkapantakeskustelu jatkuu
Valvojat: Valvoja6, Valvoja5, Valvoja2, Valvoja4, Valvoja8, Valvoja9, Valvoja3, Valvoja7, Valvoja1
Tutkapanta kokeissa
metsohaukku kirjoitti:Tämä nykyinen käytäntö tutkan käytöstä kokeessa on OK! Laitetaan vastaanotin päälle vasta,jos koira katoaa. Ymmärrän kyllä tutkan käytön metsästys tilanteessa ja vallankin näillä susi alueilla. Oma koira laaja hakuinen,mutta on se aina isännän luokse tullut! Heittäkäähän omia mielipiteitä!
Samanmielinen
Uuno kirjoitti:Kyl maar Metsohaukku oikeis on. Mel länneskin susia on mut ei tukapanta syänitä estäs.
Mahta vuosikokous hylät höpöt esitykst.
pystäri kirjoitti:kyllähän asia on niin,että laajahakuiset koirat kärsivät kun tutkan käyttö on kielletty kokeen aikana.omakohtaisia kokemuksia viimesyksyn metsästyksestä kun koiraa ei puoleen tuntiin näkynyt niin katsoin tutkalla missä päin koira on ja monta kertaa haukkuilmaisin paukutti että haukku on käynnissä parasta aikaa.ja jokusen linnun ammuin haukkuun koiralle tutkaa apuna käyttäen sillä tuulisella kelillä en vaaran päällä kuullut koiran haukkua.sillä jos koira pitää yhteyttä 5-15 min ja häviää yli puoleksi tunniksi niin kyllähän sillä jotain työn alla on.se että tutkan vastustajat pelkäävät pystykorvasta tulevan isännästä piittaamaton on tietenkin jonkun asteinen pelko mutta jos koiran arvostelu yhteyden pidosta pysyy samana kuin se nyt on hakua arvostellessa niin olisiko se kauhea synti jos koiraa esim.puolen tunnin kateissa olon jälkeen saisi tutkata.siitä voisi tietenkin tulla maininta koepöytäkirjaan.lintukannat ikävä kyllä monin paikoin ovat sitä luokkaa että riistaveriset koirat tuppaa hakemaan ne linnut vaikka kauempaa ja jos ryhmä haahuilee mitään tietämättä mahdollisesta lintuhaukusta niin tehdäänkö siinäkään oikeutta koiralle.p.s.se että mikä on haluttu ominaisuus hyvien lintutiheyksien alueella ei sitä varmasti ole täällä etelä ja keskisuomessa
Metsämakuri kirjoitti:Pystärin kirjoitus täyttä asiaa! Mielestäni tutkapannan laitto koira kaulaan ei tee siitä isännästä piittaamattoman! Vaikka koiralla on tutkapanta kaulassa ei isännän tarvi juosta koiran perässä,kyllä se koira tulee ottamaan yhteyttä samalla lailla.Sitten kun on ollut puoli tuntia poissa niin on mukava tutkata missä päin koira on.Aina kun täällä etelässä on pelko -piip- ettei ole koira ison tien varressa. Itse pidän lähes aina koiralla tutkaa kaulassa, eikä se ole tunnelmaa pilannut! Ja nyt on vuosi 2005! Taisi juttu karata vähän yleiselle tutkakeskustelu asteelle?
Pyssymies kirjoitti:Joo, muuta jos aletaan pennuttamaan niitä koiria mitkä "tarvitsevat" sen tutkapannan niin alkaa jälkeläisistäkin tulemaan pikku hiljaa "isännästä piittaamattomia". Tätä kai siinä pelätään?Metsämakuri kirjoitti:Pystärin kirjoitus täyttä asiaa! Mielestäni tutkapannan laitto koira kaulaan ei tee siitä isännästä piittaamattoman!
-
Pyssymies
Vuosikokous on takana, ja oli mukava tavata vanhoja tuttuja ja pari uuttakin. Hyvässä yhteisymmärryksessä kokouskin sujui ja asiat selvisi puhumalla, kun pevisan asiantuntijat asiaa hieman selventivät omilla puheenvuoroillaan.
Tutkankäyttö lintukokeessa keskustelu taitaa olla useaksi vuodeksi ohi, kun asia käsiteltiin toistamiseen kolmen vuoden sisällä ja tällä kertaa asiasta ei tarvinnut edes äänestää. Arvi Korhosen esitystä tutkan käytön muuttamista nykykäytännöstä, ei kukaan paikan päällä edes kannattanut, ja kirjeitse kannattaneet yhdistykset eivät olleet edes järjestön jäseniä.
Peruste, että sillä voisi pelastaa koiran suden suusta, on kaukaa haettu ja paikalla ollut susialueella asuva koiramies totesikin, ettei siinä vaiheessa enää ehdi tutkalla koiraa pelastaa, kun hukka on kimppuun käynyt.
Eläinsuojelu- ja jonkin toisen mielenkiintoisen epäselvän instanssin puoltolausunnosta kävi ilmi, ettei heillä ollut hajuakaan koko lintukokeen kulusta. Tietoa tutkan sallimisesta koiran kaulassa ei heillä ollut, kun kirjeessä, jonka Korhonen luki, puhuttiin esim. koiran putoamisesta rotkoon. Taitaa lintukoe siinä vaiheessa olla katseltu, kun koiraa rotkosta tutkataan.
Ängeslevän keräämä lähes parinkymmenen haukkukuninkaan omistajan allekirjoittama puolto nykykäytännön puolesta kertoo myös, ettei asiasta tarvitse vuosikokouksessa puhua enää uudelleen, ellei maapallo ala pyöriä erisuuntaan tai vastaavaa. Ymmärrän kyllä pystärinkin kannan asiaan, ja kokemusta siitä on itselläkin, mutta perinteitä kunnioittaen vain eteenpäin.
Tutkankäyttö lintukokeessa keskustelu taitaa olla useaksi vuodeksi ohi, kun asia käsiteltiin toistamiseen kolmen vuoden sisällä ja tällä kertaa asiasta ei tarvinnut edes äänestää. Arvi Korhosen esitystä tutkan käytön muuttamista nykykäytännöstä, ei kukaan paikan päällä edes kannattanut, ja kirjeitse kannattaneet yhdistykset eivät olleet edes järjestön jäseniä.
Peruste, että sillä voisi pelastaa koiran suden suusta, on kaukaa haettu ja paikalla ollut susialueella asuva koiramies totesikin, ettei siinä vaiheessa enää ehdi tutkalla koiraa pelastaa, kun hukka on kimppuun käynyt.
Eläinsuojelu- ja jonkin toisen mielenkiintoisen epäselvän instanssin puoltolausunnosta kävi ilmi, ettei heillä ollut hajuakaan koko lintukokeen kulusta. Tietoa tutkan sallimisesta koiran kaulassa ei heillä ollut, kun kirjeessä, jonka Korhonen luki, puhuttiin esim. koiran putoamisesta rotkoon. Taitaa lintukoe siinä vaiheessa olla katseltu, kun koiraa rotkosta tutkataan.
Ängeslevän keräämä lähes parinkymmenen haukkukuninkaan omistajan allekirjoittama puolto nykykäytännön puolesta kertoo myös, ettei asiasta tarvitse vuosikokouksessa puhua enää uudelleen, ellei maapallo ala pyöriä erisuuntaan tai vastaavaa. Ymmärrän kyllä pystärinkin kannan asiaan, ja kokemusta siitä on itselläkin, mutta perinteitä kunnioittaen vain eteenpäin.
-
Pyssymies
Ok. Ei minulla ole mitään koiratutkaa vastaan. Se on oikein näppärä kone joka toimii niinkuin se on suunniteltukin.Spu kirjoitti:Pyssymiehelle:
Tarkoitin lähinnä sitä että ne joiden koirat tarvii tutkaa, ovat sitä mieltä että hyvä peli.
Ne joiden koirat ei tarvitse,pitävät joutavana aparaattina.
Eikö se näin mene?
Kokeissa tutkan käyttösysteemi on nykyisellään mielestäni aivan hyvä.
Lintukoira ei kumminkaan mielestäni tarvitse tutkaa. Jokainen joka on metsästänyt lintuja pystykorvalla tietää että koiran haku ei saa olla jaloissa pyörimistä, mutta ei myöskään liian laajaa.
Silloin aikaa kuluu koiraa odotellessa ja metsästys on pottumaista jos ei kuule haukkua. Kaukana alkavalle haukulle meno on aina juoksemista ettei lintu kerkeä karkota. Tämmöinen ei minua innosta. Ennemmin metsästän ilman koiraa.
Minusta "tutkapantaa tarvitsevat" pystykorvat käyvät hirvikoiriksi, mutta lintukoiraksi en semmoista kelpuuta.
Tämä on minun mielipiteeni puhtaasti metsästäjän näkökulmasta. Kertokaapa muut omia käsityksiänne.
9 vuotta olen metsästänyt pystykorvien kanssa ja käynyt myös haukkukokeissa. Ajattelin minäkin aiemmin, etten tarvitse tutkapantaa pystärillä.
Syksyllä kuitenkin otin tutkapannan mukaan pohjoisen reissulle, kun semmoinen oli kaapissa seissyt käyttämättömänä vuosikaudet.
Kyllä sillä oli kuitenkin mukava välillä vilkaista missäpäin koira menee, varsinkin kun oli ollut hakureissulla pitempään. Jos koira oli sivulla, tai takana, niin odottelin mitä tapahtuu. Jos koira oli edessä, niin sai rauhassa kuljeskella itsekkin eteenpäin.
Tuulisena päivänä mäkisessä maastossa löysin koiran pari kertaa haukkumasta, vaikka matkaa ei ollut kun muutamia satoja metrejä. Ei vaan haukku kuulunut.
Aion käyttää tutkaa jatkossakin metsästyksessä. Ei se välttämätön ole, mutta on siitä apua joissain tapauksissa. Kokeissa säännöt kieltää sen käyttämisen, joten turha sitä on silloin kaulaan laittaa.
Syksyllä kuitenkin otin tutkapannan mukaan pohjoisen reissulle, kun semmoinen oli kaapissa seissyt käyttämättömänä vuosikaudet.
Kyllä sillä oli kuitenkin mukava välillä vilkaista missäpäin koira menee, varsinkin kun oli ollut hakureissulla pitempään. Jos koira oli sivulla, tai takana, niin odottelin mitä tapahtuu. Jos koira oli edessä, niin sai rauhassa kuljeskella itsekkin eteenpäin.
Tuulisena päivänä mäkisessä maastossa löysin koiran pari kertaa haukkumasta, vaikka matkaa ei ollut kun muutamia satoja metrejä. Ei vaan haukku kuulunut.
Aion käyttää tutkaa jatkossakin metsästyksessä. Ei se välttämätön ole, mutta on siitä apua joissain tapauksissa. Kokeissa säännöt kieltää sen käyttämisen, joten turha sitä on silloin kaulaan laittaa.