LINT sääntöjen päivittäminen

[Timo Kettunen]

Sääntöjen pitää elä ajassa:
Mitä merkitystä on vahvistetuilla säännöillä, joita ei noudateta ja jotka jäsenistön taholta kyseenalaistetaan? Sääntöjä, joihin ei olla sitouduttu ja joita ei voida valvoa? Niistä on näyttöä. Ne ovat aikansa eläneet. Yhteisön jäsenet, jotka eivät niitä hyväksy toimivat sitten omalla tavallaan. Vaikka paikantimen käyttö on kielletty kokeen aikana niin paikanninta kuitenkin käytetään jo kokeissa nykyään. Kokeissa - luit oikein. Miettikäähän! Ovatko säännöt itsetarkoitus vai mitä varten ne ovat tehty?

[peija04]

Timon edellä kertoma on miekkailua parhaimmillaan. Sallitaan pannan olla kaulassa, mutta kapulaan kurkkaamisesta tylee hylsy. Viettelys, lankeemus, jne. Näin sitä on luotu koettelemuksia kaitaa tietä kulkevalle harrastajaraukalle. Onneksi ovat piispat kuitenkin älynneet keksiä rippituolin. Voidaan toinen toisemme siellä vuoron perään armahtaa.

[uussa]

Vaikuttaako paikantimen käytön salliminen tai sen kiellettynä pitäminen koetilanteessa pennun hankintatilanteessa tai rekisteröintimääriin?
Ei varmasti.
Mutta vaikuttaako se uusien ja mahdollisesti myös vanhojen harrastajien koekäyntien määrään tulevaisuudessa?
KYLLÄ VAIKUTTAA.
Jo enenevissä määrissä koetoiminnasta puhuttaessa tai jopa suoraan kokeeseen ilmoittautumisen yhteydessä esitetään kysymys " voihan paikanninta käyttää " Kun todetaan sen olevan kiellettyä niin suuren ihmettelyn myötä ilmoitetaan, etten sitten kokeeseen koiran kanssa mene. Näiden keskustelujen toisena osapuolena ovat yleensä olleet koetoimintaa lähemmin tuntemattomat ihmiset. Niissä perusteena on ollut puhtaasti huoli oman koiran turvallisuudesta.
Alati tihentyvä tieverkosto ja kasvavat liikennemäärät aiheuttavat todellisen vaaran koiralle. Vaikka koemaastot pyritään viemään turvallisille alueille niin silti tämä on konkreettinen vaara ehkäpä pohjoisinta Suomea lukuun ottamatta. Paikantimesta nähtäessä koiran lähestyvän vilkasliikenteistä tietä tai mahdollisesti sen juoksennellessa tietä pitkin se voidaan kutsua sieltä pois vrt. odotellaan tunnin verran koiraa palaavaksi ryhmän luo...
Heikkojen jäiden aikaan tai virtaavien vesien lähellä nähdään paikantimesta koiran olevan paikoillaan vesistön kohdalla. Voidaan tehdä ratkaisu lähteä lähemmäs koiraa ja mahdollisesti päästään pelastamaan se hyisestä virrasta tai jäiden keskeltä vrt. odotellaan tunti koiran palaavan ryhmän luo ja sitten katsotaan missä viimeinen paikannus on tapahtunut.
Susi. En tiedä miten paikannin voisi suoranaisesti pelastaa koiran suden hampaista mutta varmasti tuo ainakin omistajalle turvaa tietää missä oma koira liikkuu.

Hypoteesi " Paikantimen käyttö muuttaa koirien toimintaa ja tulevaisuudessa meillä ei ole isäntään yhteyttä pitäviä pystykorvia "
Lähes kaikki meistä käyttävät paikanninta omalla koirallaan metsästys- ja treenausreissuilla. Kuinka suuri on koepäivien osuus koiran kanssa metsässä vietetyistä päivistä? Häviävän pieni, lähes merkityksetön. ( toki aina on poikkeuksia ) Koetilaisuudella ei ole siis varmasti mitään vaikutusta koiran muuten omaksumiin ja syntyperäisiin tapoihin sekä taitoihin toimia metsässä.
Koesäännöissä määritellään hakua ja sen arvostelua. Mikäli koiraa ei isännän luona näy määräajoin niin ei se haku kovin hyviä pisteitä tuota tai saattaa jopa koe loppua siihen.
Kyllä hirvipuolellakin koesäännöt vaikuttavat siihen, että huippupisteillä päästäkseen on koiran oltava isännän ohjattavissa. Siis otettava yhteyttä isäntään tai jopa tultava käymään riistatyöskentelystä isännän luona sekä oltava kiinniotettavissa kokeen päätymisen jälkeen. Siellä on myös mahdollista valita ennen kokeen alkua käytetäänkö paikanninta vai ei. Eli on olemassa mahdollisuus täysin samoihin pisteisiin niin paikantimen kanssa kuin ilman.
Miksei näin voisi olla myös lintupuolella? Jokainen saisi toimia paikantimen suhteen kuten haluaa. Siis käyttää tai ei käytä.

[-Miikka-]

Kuva kertoo usein enemmän kuin tuhat sanaa, niin nytkin. Valitettava tosiasia on, että tämän päivän tavan luonnossaliikkuja ei pärjää ilman gepsiä. Paikkatieto on hänellä aina ollut kädenulottuvilla, joten kompassista ja kartasta on tullut hänelle jotain mystisiä, tarpeettomia perinnetyökaluja. Mikä häntä on syyttämään, tekniikan käyttäminenhän on mukavaa ja vaivatonta.
Mikäli ei osaa liikkua ilman tekniikkaa luonnossa niin ei taatusti osaa silloin koirankaan kanssa. Sellaisia metsästyskoiraharrastajia jotka eivät koskaan olleet metsällä koiransa kanssa ilman koiratutkaa on yhä enemmän. Heidän eteneminen maastossa ilman koiratutkan antamaa paikkatietoa on hidasta ja vaikeahkoa. He eivät pysty hahmottamaan olemista erällä ilman koiratutkaa, heitä voi hermostuttaa koko ajatuskin. Väittämääni puoltaa viime syksynä kokeessa erään koiranohjaajan kommentti tutkakeskusteluun: "Tutka pitäisi saada sallituksi, siitä voitaisiin nähdä missä koira on käynyt jolloin koeryhmän kulku helpottuisi."(PS. Ei hän sanatarkasti noin sanonut, mutta sanoma sama)
Koiranohjaajan liikkuminen metsässä ei saa, eikä pidä olla teknisen vempaimen varassa! Koiranohjaaja päättää minne mennään ja koiraa suhteuttaa hakunsa sen mukaan.
Lähitulevaisuudessa niin pohjan- kuin suomenpystykorvan tärkeä ominaisuus eli yhteydenpito, tulee heikkenemään. Syynä täysin tutka, koiran ei tarvitse hakea isäntäänsä kun isäntä tekee sen hänen puolestaan. Ko. koirarodut eivät ole ajokoiria tai hirvikoiria kummempia, joiden yhteydenpito isäntäänsä tänä päivänä on kehnoa. Suomenajokoira ei enää illalla palaa sinne, mistä hänet on aamulla irti päästetty. Miksi haukkuvissa lintukoirissa ei tämä vielä selkeästi näy? Syy johtuu pelkästään niiden kanssa harjoitetusta metsästystavasta, metsästäjä kulkee metässä koko päivän jolloin koira oppii automaattisesti seuraamaan isäntäänsä --> syntyy yhteyttä pitävä koira.
Koiramme valitettavasti tulevat muuttumaan, salli linnunhaukkukoesäännöt tutkan käytön tai ei. Minä toivoisin että säännöt pysyisivät tutkan osalta samana kuin tähänkin asti, eli ei tutkalle. Tämä siksi että pystykorvaharrastajille säilyisi takaraivoon edes joku häivähdys siitä millainen haukkuvan lintukoiran tulisi olla.(Tähän väliin sitä Ollin sapelinheiluntaa) Minä myös itse koen että linnunhaukkukokeesta poistuu rentous ja mielekkyys jos tutkaa tuijotetaan neljä tuntia. Kaikki joilla on kokemusta hirvi- ja ajokoiratoiminnasta tietävät että siellä ei muuta juuri tehdäkkään kuin tuijotetaan "keksintöä". Tutkan kannattajat ovat usein perustelleet kantaansa siten että nähdään koiran todellinen haku. Esimerkkinä on sanottu että kympin hausta saanut koira olisikin ollut kyhnyttämässä kuusenperseessä tai kaivelemassa myyriä. Mitä sitten vaikka näin olisi? Tälläinen koira ei taatusti saa lintuhaukkuja, eli ei saa tulosta. Tulokset tehdään vain haukkumalla ja ne todetut lintuhaukut kai meitä oikeasti kiinnostaa? Moni muuten mainostaa tutkan oikeaa käyttöä, mitä se on? Sehän on sitä, että ei välitä tutkan antamasta informaatiosta. Selvyyden vuoksi, olen metsästänyt suomenpystykorvan kanssa vuodesta 2004, syksyllä 2013 sorruin tutkaan ja sillä tiellä ollaan.
Tämä tutkakeskustelu on saanut aivan liian suuren huomion, eikö linnunhaukkukokeen säännöissä ole mitään muuta kehitettävää? Kyllä niitä on, säännöissä on esimerkiksi sellainen nurinkurisuus että linnun haukkumisesta sakotetaan. Tällä tarkoitan uusintahaukkupisteitä, mitä enemmän ensihaukkuja sitä vähemmän uusintapisteitä jos/kun koiralla on todettu uusintahaukku.

[omk]

Ei ole, mutta ellei elinympäristöjä hoideta loppuu haukku-aika, koska ei ole haukuttavaa.
Päinvastoin, että alueen kaikista koirakerhoista juuri teidän kerhonne sai kutsun sidosryhmätilaisuuteen on huomionosoitus kerhoanne ja edustamaanne metsästysmuotoa kohtaan.
Kutsun kohdistumiseen kerhoonne saattoi edesauttaa järjestävän tahon henkilöiden samanhenkisyys metsästysmuotoamme kohtaan. Kutsun noudattamattajättäminen olisi ollut moitittavampaa kuin osallistuminen, mutta otettiinko osallistumisesta kaikki hyöty irti, on sitten toinen asia.

Alkaa rautalanka loppumaan, joten jatketaan vääntämistä foorumilla oman otsakkeen alla, jos on tarpeen, tai vaikka jalostus- tai talvipäivillä. Kunnioitetaan sen verran kirjoitusketjun aloittajaa.

Olli Kangas

[Kytösavu]

En minä kyllä ymmärrä mitä pahaa siinä on, että voi tarkistaa tutkasta missä koira on jo ollut. Turhaa ajanhukkaa ja maaston käyttämättä jättämistä on kävellä nevan sitä metsän puolta koiran kanssa uudelleen, mistä se on tullut ohjaajaa moikkaamaan. Usein se toinen puoli jää sitten katsomatta kokonaan, ilman tutkaa.

[katy]

Pekka sinun esittämässäsi tavassa siinä ei ole mitään pahaa, että mennään koiran tullessa luoksesi yhteydenottoon eri suuntaan, mistä koira on tullut.

Mutta kun se tehdään niin, että nähdään tutkasta koiran menevän jo seuraavaan suuntaan hakulenkille, joka poikkeaa aiemmasta kulkusuunnasta, niin lähdetään jo ilmana yhteydenottoa liikkeelle koiran valitsemaan kulkusuuntaan.
Silloin siinä tehdään paha virhe ja koira jo muutaman tällaisen tapahtuman jälkeen huomaakin sen, että aha isäntä seuraakin häntä. Älykäs koira alkaa käyttämään tätä hyväkseen ja homma riistäytyy käsistä hetkessä. Ilman tutkan antamaa tietoa tämä ei olisi mahdollista, joten Miikka Jussila antoi oivan neuvon, kuinka tutkaa tulisi hyödyntää.
Siis olla käyttämättä sen antamaa informaatioita ollenkaan esim. pitämällä se repussa.

Nyt on varmaan hyvä kommentoida, etteihän kukaan tietenkään niin tee, että kävelee koiran perään.
Mistäpä ainakaan vasta-alkava pystykorvaharrastaja sitä hoksaa, kun sen virheen tekee helposti itsekin ellei pysähdy asia miettimään.

Sama juttu se on siinä Timon kertoman vääristyneiden, pysyttävällä hirvikoiralla tapahtuvien metsästystapojen yleistymisessä.
Se vääristymien ei olisi mahdollista mainitulla tavalla ilman karttapohjaista koiratutkaa.

Ihminen on niin viisas ja laiska, että sen vuoksi sama tulee käymään helposti myös linnunhaukkujille.

[Timo Kettunen]

Koetoiminta tapahtuu ohjatuissa ja valvotuissa olosuhteissa toisin kuin metsästys ja koiran koulutus tapahtuu. Palkintotuomari päättää ja ohjaa koetta niin, että koiran eri ominaisuudet tulevat mahdollisuuksien mukaan arvostelluiksi. Paikantimen käyttö ei sitä estä, eikä pakota ryhmää juoksemaan koiran perässä. Kyllä yhteydenpito tullaan arvostelemaan ja pitää voida arvostella, vaikka paikanninta käytettäisiin.

Paikantimen käytön kielto kokeissa ei ole estänyt sen yleistymistä metsästyksessä ja koiran koulutuksessa. Se ei ainakaan ole peruste sen kieltämiselle kokeissa. Päinvastoin kokeet tarjoaisivat mahdollisuuden opastaa sen oikeanlaisessa käytössä. Nyt tämä mahdollisuus on jäänyt huomaamatta ja hyödyntämättä.
Riippumatta siitä sallitaanko paikantimen käyttö kokeissa niin sitä käytetään jatullaan käyttämään oikein ja väärin.

[HannuK]

Moi,

Minä yhdyn monelta osin Samuelin kertomaan ja erityisesti turvallisuuden puolesta, nimenomaan täällä eteläisen suomen pienipiirteisillä ja teiden rikkomilla alueilla.
Nyt varsinkin huonoina lintuvuosina korostuu seikka, että jää asiallisia lintumaastoja koetoiminnan ulkopuolelle, kun täytyy löytyä se riittävä(miehestä riippuen 0,5 - 1 km) suojaetäisyys tieltä, radalta ym. mistä lähdetään sitten poispäin kulkemaan.

Tuo miehen seuraaminen koiranjälkeä pitkin lienee oikeasti ongelma etenkin jos se on toistuvaa. Toisaalta tapahtuuhan sitä nytkin hieman eri muodossa talvikokeissa, varsinkin jos koiran kulku suuntautuu kutakuinkin sinne minne oli tarkoitus mennäkin. Aika moni laajahakuisen koiran omistava on huomioni mukaan koetilanteessa seuraillut koiran kulkusuuntaa(helposti ehkä sen reipas puolisen kilometriä), jos vain on tiennyt mihin koira on mennyt ja talvellahan se varsin hyvin näkyy jäljistä. En ole tätä kuitenkaan kuullut kenenkään moittivan edes siinä mielessä, että koirasta tulisi piittaamaton yhteydenpitäjä.

Lisäksi säälittää tilanne, missä on odoteltu se tunti ja sen jälkeen koira löydetään(joskus vain puolen kilometrin päästä painanteesta) lintua haukkumasta. Nämä on mielestäni oikeusmurhia.

Itse toivon tutkan sallimista tavalla tai toisella, mutta sitä ei mielestäni välttämättä tarvitsisi käyttää arvosteluun.

Turvallisia sääntöjä odotellen;)

[peija04]

Suomen- ja Pohjanpystykorvan avulla tapahtuva linnunmetsästys poikkeaa selkeästi muista tämän keskustelun yhteydessä esiin tuoduista metsästysmuodoista. Oleellista ko. metsästysmuodossa on molempien, sekä koiran että ihmisen aktiivinen liikkuminen koko metsästystapahtuman ajan, ja vielä niin, että koira hakee riistaa ns. vapaassa haussa omatoimisesti ilman välitöntä ohjausta. Ja vähintään yhtä oleellista on koiran ja metsästäjän saumaton yhteistyö, voisi sanoa jopa yhteenkuuluvuus. Metsästäjä kulkee rauhassa valitsemiaan reittejä ja koira mukauttaa kulkunsa isännän kulkuun käyden aika ajoin tarkistamassa, että kaikki on kunnossa.

Sellaisesta henkilöstä joka ei tätä sisäistä, ei voi koskaan tulla pystykorvametsästäjää. Toisin sanoen, sellaisesta henkilöstä, joka paikannuslaitteen käytöllään tai millä tahansa muulla toiminnallaan pyrkii muuttamaan pystykorvametsästyksen tai pystykorvan luonnetta, ei voi koskaan tulla pystykorvametsästäjää. Eikä sellainen henkilö tule koskaan saamaan hyvää koiraa, ei vaikka hän hankkisi joka vuosi uuden koiran, ja sille kaksi uutta tutkapannan.

Minä uskallan ja pystyn luottamaan pystykorvaharrastajiin. Vaikkakin meitä on moneksi ja olemme hanakoita miekkailemaan. Uskon, että vuosisatoja ankaralla koetuksella ollut omalaatuinen metsästysmuoto ja erityislaatuinen koiramme suojelevat edelleenkin itse itseään. Tiedän, että ihminen muuttuessaan ja välineineen pystyy tartuttamaan muuttumista myös koiraansa. Onneksi kuitenkin jo nyt on olemassa selvät merkit, että ihminen myös pystyy älyämään itsessään tapahtunutta muuttumista.

Ihmisellä on ilmeinen tarve selittää ja keksiä syitä. Siksi kai hän on siinä niin taitavaksi kehittynytkin. Tosin se selitys, että paikanninlaitteen käyttöönotto on ollut syynä kokonaisten koirarotujen pilaantumiseen ja tulee pilaamaan pystykorvankin, on laadittu asioita hieman oikoen ja lopputulokseen oleellisesti vaikuttavia tekijöitä kertomatta jättäen. Olisiko ollut totuudenmukaisempaa todeta, että laiska ja ahne ihminen on taaskin epäonnistunut yrityksessään saada kaikki mulle tänne heti nyt.

Sellaista kysyisin niiltä, jotka tietävät ns. muissa roduissa tapahtuneesta yhteydenpidon loppumisesta ja riistavietin merkittävästä lisääntymisestä, että tietävätkö he todella myös Suomenpystykorvassa näin käyneen? Mielellään nimiä pöytään ja oma koira ei kelpaa. Pantojahan on käytetty kokolailla saman aikaa rodulla kuin rodulla. Ja miten muiden koemuotojen sääntöpäivitykset, eli paikantimen käytön salliminen, ovat tähän esille tuotuun muuttumiseen todellisuudessa olleet vaikuttamassa?

Ja vielä sellaista sellaiselta, joka on huomannut tulleensa tutkansa kanssa töpeksineeksi, että meinaatko töpeksiä vielä toisenkin kerran? Vai haluatko hairahduksesta toivuttuasi kenties palata jälleen oikeaksi pystykorvametsästäjäksi?

[vuonne]

Olin eräänä vuonna sattumalta oppaana hirvikokeessa. Laitoin päälle urheiluvehkeet, sillä oletin,
että vauhtia ja jänittäviä tilanteita riittää. Pettymys oli suuren suuri, kun kokoajan tujotettiin
laitteeseen, josta koiran toimintaa analisoitiin haukkua myöten. Puhumattakaan auton käy-
töstä koko kokeen ajan. Silloin tuli vain lintumiehelle mieleen, että jossain on menty vikaan.
Koiraa ei myöskään näkynyt kuin tuosta ihmeellisestä laitteesta. Jälkeenpäin kyselin hirvi-
miehiltä, jotka olivat päässeet koirillaan tulokseen, miten hyvä hirvikoira tulee. Vastaus oli
yksiselitteinen, että koiran mukaan on mentävä erityisesti ensimmäisten vuosien aikana.
Koira saa varmuuden ohjaajasta ja näin vahvistuu yhteydenotto ja jopa pysyttäminen, kun
varmuus ohjaajan läsnäolosta on. Virheenä he pitivät autossa istumista ja laitteeseen tui-
jottamista, mikä nykyään on enemmänkuin tavanomaista. Autolla helppo liikkua nykymetsä-
autotieverkoissa ja laitteella katsella koiran toimintaa. Laiskuus ja kiire tekevät pääosin
tämän toimintatavan. Olen esittänyt jo vuosia, ettei paikanninta käytetä linnunhaukussa
vain kuin silloin, kun koira on liian pitkään poissa. Myöskin eräänlaisena varolaitteena pai-
kannita voi käyttää susien, liikenteen, jäiden tms:n takia.

[Timo Kettunen]

"Olen esittänyt jo vuosia, ettei paikanninta käytetä linnunhaukussa
vain kuin silloin, kun koira on liian pitkään poissa."

Ymmärsinkö oikein, että pitäisi tästäkin kirjoittaa rajoitus toimintaohjeeseen? Eivätkö palkintotuomarit paikantimen käyttöasiassa olekaan kykeneviä itsenäiseen ja järkevään laitteen käyttöön maastossa? Liian kauan on vaikea määritellä ja täysin tarpeetonta. Kuka on se viisas, joka pystyisi kirjoittamaan niin yleispätevän ja toimivan rajoituksen kaikkiin tilanteisiin ja jota sitten vielä noudatettaisiin? Jos oletus on se, että palkintotuomarit jatkossa vain tuijottavat näyttöä niin se on kyllä täysin haettua eikä tule pitämään paikkaansa. Mihin se luottamus sitten perustuu, että ilman paikanninta he suoriutuvat vaativasta havainnoinnista ja johtopäätösten teosta mutta paikannin kokeessa panee päät sekaisin ja lopettaisi käytännössä aistinvaraisen havainnoinnin?

En myöskään ymmärrä sitä ajatusta, että paikantimen tuottamalla tiedolla ei olisi mitään merkitystä tai tarvetta, kun koiran suoritusta kirjataan ylös maastokortille. Pelätäänkö nyt sitä, kun se tukisi ja varmistaisi aisteihin perustuvaa arviointia matkoissa ja koiran näkymättömissä tapahtuvassa työskentelyssä. Turha pelko! Ei paikannin korvaa aistinvaraisia havaintoja, eikä se tee johtopäätöksiä - ne ovat kyllä ja pysyvät palkintotuomarin vastuulla.

[Pekkis]

Paljon on puhuttu siitä että hirvikoirat ovat muuttuneet omapäisiksi tutkakoiriksi joita ei voi ohjata. Mutta onko tämä seurausta perimästä vai omistajien koulaamisesta?

Koirat eivät varmasti ole muuttuneet perimältään ja koulutettavuudeltaan sen kummemmiksi kuin vanhan ajan koiratkaan. Isäntien laiskuus on ajanut koirat itsenäisiksi.

Ei tutkan käytön salliminen koirakantaa ja perimää mihinkään pilaa. Isännistä ei ole takuuta...

[vuonne]

Totuushan on se, että matsästyksessä käytetään jo paljokin tutkaa. On vain sellainen tilanne, että
koirat oppivat hyvinkin pian isännän yhteydenottoon, kun se pitäisi olla päinvastoin. Esimerkiksi
autonääni kuuluu jo kaukaa ja ilo pursuaa koirasta isännän löydettyä hänet. Syy ei ole paikannis-
sa vaan siinä, että se johtaa laiskan miehen väärälaiseen tutkan käyttöön. Koira muokkaantuu
hyvinkin pian aivan toisenlaiseen käyttäytymiseen. Yhteydenotot pitkittyvät, hakulenkit laajene-
vat, pysyttäminen vaikeutuu jne..Koirat ovat pian sellaisia, että hakulenkin laajuus on kilomet-
rejä, kun sen pitäisi pysyä 400 m:n sisällä noin karkeasti. Koiran evuluutio muokkaantuu siihen,
että hänet löydetään. Edelleenkin paikannin on hyvä väline käytettäväksi esimerkiksi, jos koi-
ran yhteydenotto viivästyy yli ½ h tai kysymyksessä on ilmiselvä vaaratilanne. Pian sen tiedäm-
me, kun sääntövastaavat ilmoittavat ratkaisunsa.

[Timo Kettunen]

Täällä on jo useissa puheenvuoroissa todisteltu mihin vääriin käytäntöihin paikantimen käyttö voi johtaa metsästyksessä ja koiran koulutuksessa. Kun paikantimen käyttö LINT-kokeissa on ollut kuitenkin vielä kielletty niin se ei ainakaan ole aiheuttanut väitettyjä ongelmia. Koekäyttö tuskin lisää väärinkäyttöä mutta vähentää se voi, jos samalla hoidetaan koulutusta ja opastusta. Esimerkkinä käytetty laiska mies tai kuka muu tahansa, joka ei käy kokeissa, toimii omaksumallaan tavallaan riippumatta siitä, tullaanko paikanninta käyttämään kokeissa vai ei. Todistaako nuo argumentit päinvastoin enemmän sitä, että paikannin pitäisi viipymättä ottaa kokeissa käyttöön ja opastaa sen yhteydessä sen oikeaa käyttöä?