Autossa Olo Ongelmia.

[rovaniemihunter]

Tervehdys PPK Väki! Nyt alkaa oma pojan kloppi tulemaan 9kk ikään, ja syksy on jahdattu. Hyviä päiviä on ollut,myös loistavia, sekä niitä *askoja.

Mutta Viime viikonloppuna tapahtui jotain omituista, lähdimme vierailemaan mummolassa, ja otimme Ruskan autoon niinkuin aina ennenkin, koira asettui omalle paikalleen,mutta n. 25kilometrin jälkeen koira muuttui rauhattomaksi, tärisi ja läähätti ihan hirveästi. Silmät vain seisoi päässä, ja vaikutti kun koira olisi ollut pakokauhun vallassa.. Koskaan ennen tätä ei ole ilmennyt, aina matkat menneet hyvin, tosin pitkää matkaa ei vielä ole autossa ollut, sellaista 100km max. Nyt kuitenkin matka oli 300kilometriä ja edellämainittu oireilu jatkui koko matkan, kun auton sammutti koira muuttui heti normaaliksi.. Onko muilla ollut tälläistä? Osaisiko joku kertoa mistä on kyse ja miksi, onko mahd. keinoja sen poistamiseen?

[sepedeus]

Tuo autojuttu on se ainoa mikä meilläkin tahtoo pilata reissut.

Lordi oksenteli ensimmäisen vuoden aikana monet kerrat autossa.
Vielä viime juhannuksena kun ajettiin pidempi matka, Kuusamosta Rovaniemelle, Kemijärvi-Rovaniemi välillä tuli oksennus autoon.

Metsälle lähtökin, niin mieluisaa kuin se muutoin meille molemmille olisikin, kärsii autokammosta.
Esimerkiksi kun ollaan lähdössä metsälle, minulla on maastokuteet päällä ja otan Lordin taluttimeen, niin mieluummin se lähtisi häkkiin kuin autoon.
Autossa sitten läähätellään ja täristään.

Mutta, sentään ei enää tarvitse metsästä autolle tultaessa välttämättä ottaa kiinni, kyllä se tietää että pois sieltä on lähdettävä ja se on se autokyyti välttämätön paha.

Eli on muillakin autoilu ongelma. Lääkkeitä en ole alkanut ostamaan, vaikka silloin alkuaikoina jo apteekissa kävin.

Ja sen olen huomannut, jos on oikein kuoppaista rytkyttävää ajoa ollut, niin autoa taas enempi hyljeksitään.

Niin paljon tuo häiritsee minuakin, että vaihtaisin sen pois vaikka johonkin muuhun vaivaan, vaikka siihen ettei koira haukkuisi lintuja.

[MAiHa]

Minun koiralla oli pentuna täsmälleen rovaniemihunterin kuvaama ogelma. Aluksi ei ollut mitään ongelmaa autossa, mutta oisko ollu noin vuoden iässä alkoi läähätys ja tärinä. Ajattelin että se liittyy siihen että vaihdoin autoa ja koira joutui etujalkatilasta farmarin konttiin. Voi olla tai voi olla että ei. Joku epämiellyttävä kokemus todennäköisesti kuitenkin.

Asia häritsi minua todella paljon kun aina metsälle mentäessä jouduin ajamaan pitkiä matkoja ja pari ensimmäistä päivää meni jahtihommissakin pilalle. Koira ei hakenut ja oli erittäin innoton. Viikon reissulla työskentely parani aina loppua kohti. Sapetti todella paljon koska tiedän mihin koira parhaillaan pystyy ja intoa piisaa. Kyselin jo elukkalääkäriltäkin että mitä kannattaa tehdä. Lääkitys on kuulemma nin voimakas että menee palautumiseen päiviä. Jotain autoon suihkutettavaa sprayta kokeilin mutta en tiedä sauttoiko. Joillain olen kuullut että auttaa.

Olen itse aina ajatellut että siedätys on paras apu. En tiedä olenko oikeassa mutta koirani ollessa nyt 3,5 tuntui että tänä syksynä pikkuisen helpotti. 500km matkalla ensimmäiset 100 km koira läähättää. Sen jälkeen hiukan rauhoittuu. Lopulta saattoi nojailla jo ihan rauhassa auton ikkunaan. Paluumatkalla on yleensä niin väsynyt että pyrkii makuulle.

Yhden, mielestäni oleellisen, ahaa-elämyksen asian tiimoilta koin myös tänä syksynä. Olen aina pitänyt koirani pääkoppaa hiukan pehmeänä kun matkan takia se ei ole pelannut parina eka päivänä hyvin. Uskon että todellisuudessa syy on siinä että koira ei ole palautunut matkasta. Matkalla se ei syö mitään ja sen jälkeenkin huonosti. Siis ei energiaa. Nyt keskityin siihen että tankkasin ennen reissua hiilihydraatteja (malto) ja muutenkin kinnitin huomioita ruokaan. Matkan jälkeen varmistin että koira varmasti syö lihaa ja juo kunnolla.

Neljä päivää meni aivan loistavasti. Olin ihan fiiliksissä. Muutenkin, vaikka sain "vain" yhden linnun ammuttua koiralle tälle syksyä niin oli huippu kausi. Usealle hyvälle haukulle pääsin hiipimään, mutta sössin niitä urakalla.

Paras tilanne oli kun pääsin seuraamaan puhdasta puustalöytöä tyynessä syysillassa..mutta se on jo toinen tarina.

[Backwoods]

Omalla koiralla huomasin selkeästi muutoksen olemuksessa kun heitin talvirenkaat alle. Suvikumeilla ajellessa koira seurasi terhakkaana maiseman vaihtumista selkä menosuuntaan istuen. Kun vaihdoin renkaat koira oli muutamat reissut vähän levoton ja korvat oli ihan "päätä myöten" takana. Ei se varsinaisesti panikoinut, mutta vaikutti siltä, että ei oikein tykännyt olostaan. Nyt kuitenkin on näköjään tottunut. Voisiko tuo talvirenkaista tuleva normaalia kovempi "jyrinä" käydä koiran korviin??

[lehkari]

Tuttuja juttuja. Meillä on koira saanut autokammon todennäköisesti ensimmäisestä kyydistä kasvattajalta kotiin. On tarjottu namuja ja tehty vaikka mitä, mutta ei auta. Menisi myös mieluummin tarhaan kuin metsälle ja tärisee ja jännittää vaikka 1000 km autossa , mutta en ole huomannut, että tämä vaikuttaisi juurikaan metsästykseen. Mutta kiinnisaamiseen vaikuttaa. Jos tulen reissun jälkeen auton lähelle ja koitan kiinni, niin ongelmat alkavat. Olen tähän asti ottanut koiran aina kiinni reilusti ennen autoa, mutta koko ajan homma on vaikeutunut. Joku aika sitte paloi käämit ja pistin koiran juoksemaan auton perässä. N. 10 kilometria piti mennä metsäteitä ja sitten antoi nätisti kiinni. Viikon päästä seuraava yritys ja nyt piti juoksuttaa vain 3 km. Odottelen, mitä jatkossa tapahtuu, mutta toiveissa on, että koira tajuaisi, että on kivempi autoilla kuin juosta.
Koira on muuten tottelevainen ja hyväluonteinen, mutta on -piip-, kun kiinnisaamisen kanssa saa taiteilla. Enn lähde kokeisiin enää ennenkuin tämä ongelma on hoidossa. Eihän se ole edes ongelma, jos on päivä aikaa kulkea ja saa väsyttää koiran, mutta 4 tunnin koe-erä on syksyn juoksujen jälkeen Unnalle ihan liian lyhyt, jotta silloin huvittaisi lopettaa.

[Heini]

Meillä ei Eetulla ole ollut ikinä onneksi mitään ongelmia autossa. Tottui pikkupentuna jo sisarusten ja äipän kanssa reissaamaan pikkumatkoja, ja heti sitten harrastusten parissa jo vähän pitempiä. Minta taas on ollut aika hankala tapaus, edelleen voi pahoin pikkuautolla tai farmarilla matkustaessa, olipa sitten etujalkatilassa, penkillä tai perällä. Ei enää kovin helpolla onneksi oksenna, kun osaa pitää taukoja ja esim. farmarin perällä koira on häkissä, joka on peitetty. Isossa autossa (jumper-kuormuri) se on tottunu jo pentuna reissaamaan ja mm. nukkumaan, niin siitä on tullut ihan kiva paikka, joskin edelleen joskus hyvin harvoin voi pitkän ja möykkelikköisen matkan aikana oksentaa sinnekin. Ehdottomasti kuitenkin ei passaa Mintalle antaa ruokaa ennen matkaa.

Mintasta kyllä huomaa nopeasti sen oppivan autossa oloon, jos on jotain kivaa luvassa. Esim. yksi tuttu, joka haki meitä aina vain koiratreeneihin, niin ekat pari reissua autossa oli normaalia itkua ja levotonta oleilua, mutta jo parin kerran jälkeen Minta veti innolla auton luo ja ihan parin minuutin vinkumisen jälkeen rauhoittui jalkotilaan tai häkkiin nätisti. Sama homma kun mentiin kaverin autolla metille yks viikonloppu, eka reissu oli vinkumista melkein koko matkan, seuraavina aamuina lähtö samaan aikaan, niin kummasti oli koira hiljaa, kun tiesi mihin pääsee.

Jos siis on aikaa ja kärsivällisyyttä, niin matkapahoinvoinnistahan voisi päästä varmaan kokonaankin eroon pikku hiljaa totuttamalla, että vaikka koira onkin jo reissannut pitempiä matkoja, niin aloittaisi taas alusta. Koiran kanssa välillä hengailemaan autoon, antaa ruokaa sinne jne. Sitten käyttää autoa käynnissä ja vaikka pikkumatkan ajaa, sitten päästää koiran pois. Vähän pidentää matkoja ja aina matkan jälkeen tekee jotain kivaa. Kauppareissuilla sun muilla pikkumatkoillahan koira kulkisi näppärästi matkassa, kunhan käyttää vaikka siellä kaupan pihalla hetken ulkoilemassa, että ei joudu vain autossa kököttämään. Näitähän sitä itse kovastikin suunnittelin Mintan kohdalle, vaan sen verran kiirettä muka oli aina pentuaikana ja nyt ei enää niin ole tarvista, ettei saanut aikaiseksi.. No joitakin kertoja kyllä ruokin koiraa autossa ja isommassa tosiaan tuli jopa muutamia öitä nukuttua, mutta siinäpä meidän totuttelut...

Ja kyllä varmaan koiralle heti kuulostaa erilaiselta, kun on tarvirenkaat alla. Kyllähän niistä jo omiinkin korviin voi kuulua melkoinen jyrinä. Farmarin perällekin äänet varmasti kuuluvat aika voimakkaina.. Ne tiessä olevat huomiourat vai mitä ne on ne rouhitut pätkät, niin niihin kyllä herää koira ja ovat ikäviä, jos joutuu matkalla paljon ohittelemaan ym.

[riikka]

Meidän neiti on onneksi tottunut hyvin autossa oloon, tosin sitä ollaan kyllä pentuaikana treenattukin aika paljon. Vieläkin otan kaverin usein mukaan kauppareissulle ja samalla saatetaan poiketa koirapuistossa ja lenkillekin mennään välillä autolla, joten on tottunut siihen että aina pääsee johonkin kivaan paikkaan kun autoon hyppää!
Aluksi meilläkin tahtoi olla ettei autossa osannut oikein oikein rentoutua ja nukkua, mutta nykyään pitemmillä matkoilla jo nukkuukin autossa. Ja lenkille lähdettäessä hyökkää ensin pihalla auton viereen, kuin kysyen että tälläkö mennään tällä kertaa! Neidin into autoiluun on tosin johtanut siihen että yrittää myös vieraiden mukaan, jos auton ovi on jäänyt auki!
Parhaaksi paikaksi neidin matkustaa olen todennut takapenkin, jossa voi rauhassa olla sen minkä turvavyö antaa periksi, aikaisemmin on myös matkustanut etupenkillä jalkotilassa, mutta siellä hän ei oikein osaa rentoutua johtuen varmaan suuremmasta rengasmelusta ja ahtaudesta.

[Ksoin]

Meidän poika se jaksaa taas haukkua omassa takaboxissaan aina menomatkoilla. Mentiinpä sitte metsälle tai näyttelyyn. Ensimmäiset kaksi tuntia ihan melkeinpä yhtämittaista haukkua ja yleensä loppumatkastakin pieniä taukoja pitäen. Rasittavaa. Kaikki ohi vilistävät autot ja muutenkin. Tulomatkoilla sitten ollaan hiljaa. Onneksi Se on varmaan niin intoa täynnä, että minne sitä nyt ollaankaan menossa.
Tuota pahoinvointia ei meillä ole ollut olleenkaan eikä mitään muitakaan oireita autoillessa.