PPK metsästyskuvia/tarinoita

[lehkari]

Punasten puolella oli kertomus hyvin epäonnisesta Ruotsin reissusta. Tosi harmillinen juttu. Itsekin kotiuduin juuri naapurista ja tässä vastapainoksi muutama kuva onnekkaammalta reissulta. Metsät on upeat ja lintuja löytyi ja kun koira ja välillä mieskin pelasi, niin mikä hienompaa. Tämän reissun jälkeen liputan täysillä Garmin Astron 320:n puolesta. Ei parempaa kampetta voi pystykorvaisen kaulaan laittaa. Kaikillehan se ei käy, mutta minusta on hienoa tietää eikä luulla, missä koira on, kuinka laajaa on haku ja kuinka kaukana on haukku.

[lehkari]

Sadetta pitelee ja hirvikärpäsiä. Onneksi niitä harvemmin on molempia kovin paljon samaan aikaan.
Lintuja tuntuu olevan pohjois-satakunnassa mukavasti, mutta arkoja ovat ja haukut tuppaa jäämään lyhyiksi. Jäniksiä tuntuu myös olevan riittävästi ja Unna on entisestään kehittynyt nopeana ylösottajana.
Joitain onnistumisiakin on tullut ja tässä pojan hieno pudotus "perinneluodikolla" teeriparven vyörytystilanteesta.



Jatkettiin Unnan kanssa myös koeuraa. Ensin avo3 Karijoelta ja sitten avo1 Jalasjärveltä! Unna-neiti kilpailee jatkossa voittajaluokassa.

[Tuutikki]

Onnittelut sekä pudotuksista että koetuloksista.

[enp]

Joitain onnistumisiakin on tullut ja tässä pojan hieno pudotus "perinneluodikolla" teeriparven vyörytystilanteesta.

Hienoa työtä nuorelta mieheltä ja vielä noin perinteisin menetelmin. Onnellisimpia ovat ne, jotka saavat opettaa vielä jälkikasvunsa tämän jalon harrastukseen jatkajaksi

[rovaniemihunter]

Morjesta! Nyt on kaksvi viikonloppua takana jahtia puolentoista vuoden ikäisen pennun kanssa! Ruska, koirani josta olen jo ennen täällä kertonut on tänä syksynä noussut aivan uudelle asteelle lintukoirana! eilen ja tänään tuli jo hyvin pudotuksia, 2ukkoteertä ja koppelo haukusta! Vielä tuli ammuttua haulikolla, mutta kun kausi etenee siirrytään me Ruskankin kanssa luodikko hommiin! MetsänRUSKA on lapissa pahimmillaan ja linnut arkoja, mutta life is life! Nuoren pennun into ei lopu, ei sitten millään! Kuvia valitettavasti ei ole, mutta ensikerralla sitten kamerakin mukaan niin saadaan ikuistettua nuoruuden innoittama koira, ja saaliskin ehkä samaan kuvaan!

[lehkari]

Nyt meillä on kyllä hieno lintusyksy. Oikein onnistunut pohjoisen retki tuli tehtyä. Jatkettiin Unnan koeuraa ensimmäisellä voittajaluokan kokeella Savukoskella ja tehtiin melkoisen hieno Voi1 84 pistettä ja pokattiin ko. kokeen voitto. Jahdattiin sitten useampi päivä tutuissa hienoissa maastoissa ja olisipa ollut koe joka päivä. Ehkä palaan vielä maanpinnalle, mutta nyt täytyy sanoa, että hienoa omistaa juuri sellainen koira, jota olen toivonut.

Näkymä lintuvaaran laelta.

'

Unna ja 500 metrin päästä haettu metson poika. Haukussa oli 2 poikametsoa ja viereisessä puussa vanha metso.



Tältä näyttää vannoutunut seisojamies, kun on tehnyt ensimmäisen pudotuksensa haukusta noin puolen tunnin lähestymisen jälkeen.Lopulta kuului luotipiipun läjähdys ja onnen huuto.


g]

[erämies]

Isot onnittelut lehkarille. Elät pystykorvamiehen huippuhetkiä, koira pelaa ja lintuja on. Koetulos vielä kruunaa homman ja edistää rotua ja jalostusta, siitä erikoisonnittelut. Mulla on nyt ensimmäinen pohjanpystykorva, ensimmäistä syksyään metsäopissa (aikasemmin ollu sekarotunen narttu pk ja puhas spk uros.). Meillä tuskastellaan haukkukestävyyden ja liian tiukan koiranalun kanssa Melkein joka reissulla on linnut löytyneet ja haukkukin pärähtänyt mutta yleensä lintu ei kestä ja sitten jos kestää niin koira ei malta. Ja muutenkin todella pihi haukkumaan, monesti jää vain siihen alkukiljahdukseen ja sitte palaa jäljille. jos näkee linnun niin tulee paremmin ääntä mutta sittenkin lopahtaa kesken. Toki ikää vasta 7kk ja siihen nähen pelaa hyvin elikkä hakee, löytää ja seuraa mukavasti. Pari kertaa ollu se eka puotus jo lähellä mutta jääny vielä saamatta. Sen se epäilemättä tarvitsisi. Mutta vaikea saada kun haukut kestää max 30sek. Melkonen apina siittä ekasta pudotuksesta on taas tullu selkään niinku aikasempienkin koirien kans kun olivat nuoria.

tänään kävin pari tuntia kävelemässä ilman koiraa ja onnistuin saamaan poikametton pomppuun. Tehin tietenki jäljen mettolla ja hinasin puuhun. Sitten koira paikalle ja hekumallisesti odottamaan haukun alkua. Vielä mitä, alkuun kiljahti ja muutaman haukun päräytti siihen se sitten taas jäi. Vaikka kuinka härnäsin en saanu enää haukkua laukastua. tuijotteli vain puuhun ja välillä nousi vasten, siittä kielsin ja koira alko meneen hieman lukkoonkin. Taisi kumminkin tajuta ettei tässä tosi ole kyseessä. Lopen sitte ammuin haulikolla taivaale ja tipautin meton, sitte haukutin käestä pitäen useampaan otteeseen ja syötin herkut. jospa vähän ois saanu syttöjä siihen haukkuun. Pitää myös koti oloissa koittaa tuota haukkua löysätä.

Jos on foorumilaisilla neuvoja tähän perin tavalliseenki ropleemaan niin otetaan vastaan!

[erämies]

Niin ja kotona on aloitettu "kovasana" koulutus. eli makupala irtoaa vasta kun "kovasana" eli haukku on tullut. Enpä ois entisen spu:n omistajan uskonu että tätä tarvis vielä jonain päivänä käyttää. Itse asiassa vannoin että seuraaville sesseille ei kovaasanaa opeteta, tämä edellinen spu kun käytti sitä sitten autossa, häkissä, jokapaikassa... Aina hermoja rassaavaan pisteeseen asti. Siinä mielessä pohjis on mahtava koira että onpahan rauhallinen eikä mekasta turhaa.

[lehkari]

Eipä osaa tiukkahaukkuisuuteen erämiehelle antaa ohjetta, kun oma pohjis on paremminkin lörppäsuinen. Eiköhän se haukku kuitenkin irtoa ekan pudotuksen ja sisäelinten maistelun jälkeen. Vielä jos pääsee vähän nutuuttamaan lintua. Hyvältähän se vaikuttaa, kun noin nuori koiraa löytää ja seuraa mukavasti. Olikos se uros? Eikös ne valmistu vähän hitaammin vai olenko väärässä.
Ekaan pudotukseen olis kyllä neuvoja.Eikun teeren pelipaikalle suolle,pellolle tai mäelle ja tarkka kivääri mukaan. Siinä auringon noustessa, kun koira ajelee teeriä, saattaa hyvinkin päästä ampumaan lyhyeen haukkuun linnun latvaan. Ne on usein avoimia paikkoja ja koira näkee linnut hyvin puuhun. Itsekkin ammuin Unnalle tuolla tavalla ensimmäisen pudotuksen ainakin kolmen sekunnin haukkuun, tosin haulipiipulla.
Kyllä meilläkin joskun aiemmin haukunjättöjä tuli, mutta usein koira kuitenkin palasi takaisin haukkuun, kun isäntä vaan malttoi odottaa. Alkuun ei malttanut
Tänä syksynä jo minäkin olen uskonut, että sinne haukulle ei tarvi juosta. Jos se alun kestää, niin kyllä se sitten kestää vaikka kuinka pitkään ja koira kyllä nakuttaa. Tosin saattaa karata sivulta lähtevän perään, mutta palaa kyllä takasin. Välillä kuulostelee, missä minä viivyn , ja kun huomaa minut, niin vauhti kiihtyy . Välillä se hyppelee haukkuessaan täyden pyörähdyksen ilmassa.
Tyhjiä hajuhaukkuja on joitain tullut, mutta eräs spk mies lohdutteli, että jos koira ei koskaan hauku hajuja, ei se myöskään pysty tekemään puustalöytöjö hajun perusteella. Tiedä häntä.

[Huppeli]

Teeren soitimelta saa helpolla ensipudotuksen seuraavasti:
-hakkuuaukolla menee niiden siemenpuiden juurelle joihin teeret ruukaa aamulla tulla
-vastaavasti suolla jos sieltä löytyy jokin saareke, joissa isompia puita mihin tulee lintuja istumaan
odottelee koiran kanssa kunnes lintu tupsahtaa latvaan ja samalla kun koira alkaa haukkumaan, pudottaa linnun. Jää koiran haku pois tästä keinosta, mutta pääasiahan on sytyttää koiraa tavoitellulle riistalle..
Minä olen sitä mieltä, että loppukesästä/alkusyksystä linnut kestää haukussa aika hyvin, mutta kun lehti alkaa pudota niin haukut ovat kyllä sitten sellaista 10s-2min. Eli haukulle joutuu juoksemaan jos haluaa ehtiä haukkuun ampumaan. Loppusyksy ensilumien aikaan onkin sitten pystykorvamiehen parasta aikaa ainakin minun mielestä.. Tulee niitä kiväärihollejakin paremmin. Ei ole linnut enää niissä pusikoissa missä ei edes ole isompaa puuta missä lintu kestäisi haukussa.

[erämies]

Joo tuo homma on kokeilematta tuo teerensoidin. ei ole tullut käytyä juurikaan aikaisemmin soitimella niin ei ole oikein hyviä pelipaikkoja tiedossakaan, täytynee tutkailla!

Pari päivää kestänyt kovasana koulutus on hieman purrut ja mettovainaata on nyt parina iltana käyty haukkumassa liiterissä missä se vielä ennen nylkyä roikkui. Haukkua irtoaa paremmin nyt. Justiin kävin koiran kanssa 1,5h iltalenkin aivan pimeän korvilla koiran kanssa. Olihan intoa! löytöjä tuli 4 kpl, kolme pyytilannetta ja yksi koppelotilanne. koppelot oli jo yöpuulle asettuneet. oli hieno kattoa vierestä miten koiran nokka pelaa kun kesken laukan nousi puolittain takajaloilleen ja pyörsi 90 astetta eri suuntaan, ryntäys mäntyryhmän alle josta rytisi 2 koppeloa. Olivat kaiketi minusta jo tietoisia kun noin arkoja olivat. Puihin eivät sitten jääneet.

Toinen pyytilanne antoi jo vähän toivoa myös tuon haukun löysäämisen suhteen. Löytö melkein pimeässä, pyy nousi puuhun johon koira aloitti haukun, kaks haukuhdusta ja pyy siivilleen. Otti uudestaan puuhun muutaman kymmenen metrin päähän ja siihen sitten jäi istumaan. Koira haukkui ehkäpä 30sek, lähti jäljille mutta palasi vielä hetkeksi haukkumaan. en nähnyt pimeyden vuoksi pyytä. aikasemmin koira ei juuri pyylle ole edes ääntä antanut vaikka innolla ajaa lentoon ja seuraakin. joten pientä kehitystä havaittavissa.

[Termos]

Minä tuossa toisessa viestiketjussa ehdin jo kertoa omasta murheenkryynistä, eli siitä, että pohjis jättää haukun kesken. Nyt on saatu muutama mettotilanne, ja mettoa se paukuttaa menemään tosissaan, eli sitä ei ole jättänyt. Oon nyt yrittäny pitää huolen, etten aja ite lintuja lentoon, eli linnut jää haukkuun suuremmalla todennäkösyydellä, jos ne ei tiedä ihmisestä. Teerihaukut vielä "pätkii" eli koira tapailee puun alla, ja vaihtelee puuta, johtuneeko sitten siitä ettei ole ollut kunnon näköyhteyttä tai lintuja on ollut useampia. Parille todella hyvälle mettohaukulle olen päässyt, mutta menin liian reipasta vauhtia, ettei koira ehtisi jättää lintua ja metto ei kestäny. Tänään saatiin päivän päätteeksi se eka pudotuski, pyy lyhyeen haukkuun ja olihan koiruus innoissaan!

Oon käyttäny nyt koiraa pelkästään mettomaastoissa, kun teeriä on niin paljon. Menee koiralla pasmat sekaisin kun linnut säntäilee sinne sun tänne ja koira perässä. Eli edelleen varmaankin kaksi tärkeintä pointtia on, että koiraa vain metsään ja isännälle jäitä hattuun, niin hyvä tulee jos on tullakseen.

[jooseppi]

Vanha jekuttaja toisen vanhuksen puustalöytöhaukkuun.

[lehkari]

Onnittelut joosepille!! Komea on lintu.

[Heini]

Hienoa Jooseppi! Vielä se vanhuskin pelaa Onnittelut muillekin hienoista saaliista

Meillä Mintan kanssa metsästelyt on jäänyt hyvin vähiin loukatun silmän takia, nyt tosin tilanne näyttäis vihdoin olevan paranemaan päin. Muutama pikkulenkki käytiin kuluneella viikolla metässä ja vihdoin loistavin tuloksin! Maanantai-iltana Minta juuri ennen pimeää löysi kaksi pyytä, jotka molemmat rapsahtivat puihin eri puolille pientä metsikköä. Toisesta sai noin pariminuuttisen hyvän haukun ja pääsin aika lähelle ihmettelemään, että viitsinkö edes yrittää ampua kun naapuritalo ja tie on aika lähellä. No koirahan sitten katseli vuorotellen minua ja puita, lopetti sitten haukun ja lähti takaisin löytöpaikalle. Hipsin haukkupuuta kohti katsomaan, että näkyisikö pyytä ja siinähän se kökötti melkein yläpuolellani kelon oksalla täysin näkyvissä. Odotin koiraa ja kun se tuli takaisin luokseni, usutin sen vielä etsimään lintua ja niinhän se taas katsoi linnun suuntaan ja alkoi haukahdella - ei enää yhtä kovalla innolla kuin ensin, mutta kuitenkin. Muutaman haukahduksen odotin ja tipautin linnun! Se oli se ensimmäinen


Sitten käytiin uudella innolla seuraavana päivänä mutka metsässä, mutta lintuja ei paljoa sattunut kohdalle. Yksi pyy ja metso minulla oli tähtäimessä ja mahdollisuus ampua, mutta valitettavasti koira ei niistä ollut tietoinen. Teeriä löysi hakkuuaukolta ja muutaman haukahduksen niistä sai, mutta tuo kuvan metso oli samalla aukolla kaikessa rauhassa ja vaikka 20min sitä ristikon läpi katselinkin, niin ei sattunut koira sitä löytämään, tuli vain minua aina pussailemaan kun maassa makasin Lähestyin lintua pariin otteeseen ja pääsin aina paremmalle hollille, mutta lopulta koira sitten rupesi vieressäni jotain myyriä jahtaamaan ja mettokin hermostui istuskeluun ja vaihtoi maisemaa.


Ke-aamuna sama kyttäily toistui teerien kanssa, kyllähän ne puihin istuivat sillon, kun koira ei ollut lähellä, mutta heti kun koira tavoitti linnut ja haukahti, niin ne lähtivät. Pari tuli haulikkohollille ja puolenkymmentä kiväärin kantamalle, mutta eipä tullut ampumatilaisuutta, kuvassa olevat teeretkin kestivät puoli sekuntia haukkua (sitä ennen ne istuivat lähemmäs 20min paikallaan), enkä aivan ehtinyt ampumaan.


Matka kuitenkin jatkui, nähtiin iso riekkoparvi pariin otteeseen ja loppumatkasta yritettiin jallittaa yhtä pyytä. Muutaman pyrähdyksen ja haukkujen jälkeen Minta hukkasi pyyn ja törmäsi metsoon, joka koiran ääntelyn perusteella nousi maasta jonkin matkan päähän puuhun. Alkoi niin mahdottoman hyvä haukku, että kyllä kelpasi kuunnella. Hoin itselleni, että nyt ei saa kiirehtiä, se kestää jos on kestääkseen En tiedä tarkkaan, mutta veikkaan että 5-10 minuuttia minulla meni hiippailla tuo n. 150m haukulle ja 50m ennen sain koiran näkyviin ja aloin menemään vielä varovaisemmin. Välillä kun koiralla meinasi lopussa usko loppua, metso onneksi antoi vähän ääntä tai liikahti, ja haukku jatkui hyvänä. Merkintä oli oikein tarkka, äänenanto mahdottoman hyvä ja koiralta muutenkin tosi hienoa työtä - siihen sitten pääsin metson haulikolla pudottamaan!! Fiilis oli aikamoinen!



Nyt taas parannellaan silmää ja toivottavasti ensi viikolla päästään muutama pikkureissu taas käymään, jotta Mintan kunto alkaisi pikkuhiljaa kohenemaan loppuvuoden kokeita varten!