Pohjis alistuu kutsuttaessa..

[Aallontie]

Pysähtyy, käpälöi taluttimennarua ja ottaa sen pannan lähellä olevan leveämmän kohdan hampaisiinsa ja pudistelee narua,

Kokeileppa valjailla,olisko panta nykässyt jossain vaiheessa ilkeästi.

[Termos]

Keskustelu on ollut asiallista ja positiivista ja on hyvä, että nousee laajemminkin asioita koiran yllättävään käyttäytymiseen liittyen. Näitä kun lueskelee, niin yleensä siinä vaiheessa ne erilaiset toisten kokemukset nousee esiin, kun oman koiran kanssa tulee tenkkapoo, asiasta josta on muillakin ollut jo kokemusta. Annetaan keskustelun jatkua asiasta ja asian vierestä.

[sepedeus]

Annetaan keskustelun jatkua asiasta ja asian vierestä

Hyvä.

No niin, hanskajippo kokeiltiin eilen.
Kun ilmakaan ei ollut niin lämmin, laitoin hanskat käteen kun lähdettiin lenkille.
Kotiin palatessa pudotin toisen hanskan tielle, Lordi nappasi sen hampaisiinsa ja lähti juoksemaan ja minä perässä.
Koira oli tietysti kytkettynä. Hanska hampaissa se juoksi häkkinsä ovelle, minä avasin oven ja vähän leikittiin.

Parempi noin kuin remmirähjäys.

Sitten illemmalla kun tehtiin pidempi reissu ja juostiin suurin osa matkasta ja vieläpä lujaa (liian lujaa minulle).
Kaitpa tuo purki liiat energiat, eikä koira kotiin palatessa yrittänytkään aloittaa remmijuttua.

Selvästi se on kiinni lenkin vaativuudesta, jos se jää kevyeksi, koiralle riittämättömäksi, niin muuta touhua yrittää vielä viimetingassa.

[Teukka]

Ei meillä ainakaan ole hihnan repiminen lenkin pituudesta kiinni tai sitte sillä on kova kunto:
Olen joskus juoksuttanu pyörällä 30km ja kotia lähestyttäessä se ottaa hihnan suuhun ja lähtee pinkomaan täysillä.
Eipä tuosta haittaa ole kun se kuitenkin lopettaa kun sille sanoo notta lopettaa tuommoset pelleilyt.. Eilen olin kaatua pyörän kanssa kun 17km juoksun kälkeen lähti pyy tien vierestä lentoon ja Mosku ampu perään kuin viritetty jousi. Mentii melko haipakkaa hetken matkaa kun pyy lenti tien yllä

[lehkari]

Kyllä niin tuntuu tutulta moni asia tässä ketjussa. Tuo remmin kanssa rähjääminen tapahtuu lähes joka kerta lenkille lähtiessä. Ottaa fleksinarun paksusta osasta kiinni ja yrittää tappaa sen ravistamalla. Eikä oikein auta mikään. Kestää n. puoli minuuttia ja sitten alkaa hajut kiinnostamaan ja lenkki jatkuu normaalisti. Välillä meinaa mennä hermot, mutta yleensä ei. Nuorempana lenkillä tuli yleensä alkuriehunta,väliriehunta ja loppuriehunta. Olen kyllä pitänyt tätä ihan vaarattomana ylimääräisen energian purkamisena.Virtaa on koirassa kyllä riittävästi.
Luoksetulossakin on välillä vähän samanlaisia ongelmia. Unna ei alistu, mutta juonii. Jos se aavistelee tarhaan pistämistä, se ei heti tule luokse. Syksyllä oli metsälläkin samanlaista vaivaa kiinnisaamisen kanssa, mutta kun itse opin, että se antaa kyllä kiinni ,kun sille sopii, niin alettiin pärjätä. Yritellään pikkuhiljaa reenailla luoksetuloa, ettei siitä pääse muodostumaan ongelmaa jatkossa. Pillin kanssa olen opettanut ihan pienestä asti ja normaalioloissa luoksetulo on ihan varmaa. Paitsi, kun se aavistelee jotain... Jotenkin tuntuu, että pohjis on niin fiksu, ettei siihen normi saksanseisojakoulutus tepsi ollenkaan.

[sepedeus]

Jotenkin tuntuu, että pohjis on niin fiksu, ettei siihen normi saksanseisojakoulutus tepsi ollenkaan

En osaa sanoa saksanseisojan fiksuudesta, kun ei ole kokemusta, tottelevaisia ja toimivia seisojia olen kyllä tavannut.

Mutta pohjis on fiksu, se on selvää. Tai ainakin jos vaan huomioi sen käyttäytymistä, niin se on melko moni-ilmeistä, kuten toisessa langassa kirjoitinkin joskus.
Harmi, ettei se osaa puhua sitä kieltä, jota itse ymmärrän paremmin, joskus ei meinaa heti mennä perille mitä asiaa sillä on. Vika on tietysti minun.

[ellutii]

Allekirjoitan