Piekko, Eetu & Minta

[Ksoin]

Heini, onnittelut vielä tällekin foorumille kauniista tytöstä. Nyt vasta ennätin tätä ketjua lukemaan. Siinäpä sitä touhua ja säpinää tulee pikkukaverin kera Piekolle ja Eetulle.

[Heini]

Kiitos Ksoin

Tässäpä Minta, jolle voikukat maistuu


Minta ja Piekko, sekä vanha saunan kiuas, joka toimittaa väliaikaista kopin virkaa


Laittelen vähän myöhemmin kuvia, kun Minta pääsi leikkimään kivan kaverin kanssa! Nyt pitää lähteä käymään pikku autoajelulla.

[Vetapo]

Terve!
Mitä on Mintan "kiuskopin" pehmuste ,eikai muovimattoa ? Sellaisen kuituihin piti vasta lopettaa huippu kaksoisvalio Karhukoira kun suolet tulehtui.

[Heini]

Kuvassa oleva on semmosta karvalankamattoa, josta varmasti lankoja saa nyhdettyä irti, mutta tiedä sitten onko ne niin vaarallisia. Tällä hetkellä on joku ihan perus räsymatto, pitää nyt vähän katsoa mitä alkaa pitämään kopissa, eikähän tuota pentua vielä pidä kauaa valvomatta, eikä tietenkään anna syödä nuita mattoja. Poikien kopeissa on rutirexit, mutta ne ei toisessa meinaa pysyä, joten pitänee ehkä kesäksi taas vaihtaa matot. Tosin en tiedä, sateella nuo rutirexit on kyllä parempia, kun imee koirasta kosteutta eikä jää niin märäksi kuin matot.

Mutta niin, olipa Mintalla jännä viikonloppu. Lauantaina kävi tervehtimässä paria mäyräkoiraa, joista vanhempi narttu ei välittänyt kakaroiden riehumisesta vaan piti etäisyyttä, vuoden ikäinen kaveri taas oli oikein mukavaa leikkiseuraa. Tytöt jaksoi leikkiä varmaan melkein tunnin, sisällä välillä rouskuttivat luita ja repivät pehmolelua. Hauskasti sattui, kun ovat aika samankokoisia nyt, kun mäyris oli täysikasvuinen ja Minta vielä ihan pikkuinen.








Ja sitte vielä eilen kävi tutun vanha newfoundlandinkoira-narttu Mintaa moikkaamassa. Alkuun Minta oli vähän järkyttynyt noin isosta ilmestyksestä, mutta muutaman sekunnin jälkeen alkoi normaaliin tapaan kiusata isompaansa Hyvin viihtyivät keskenään pihamaalla.




Välillä piti sitten uuden kaverin luota poiketa katsomaan Piekkoa, josko se alkais myös leikkimään. Vaan ei, liekköhän tuo hengissäkään enää?

[Heini]

Nyt tuli pentueen rekisteritiedot KoiraNettiin ja väärinhän ne on. Kennelliitto on pistänyt Mintan sisaruksineen FI-rekkariin ER:n sijasta, mikä näyttää käyneen muutamalle muullekin pentueelle tänä vuonna. Myös muita mokia on nähtävissä. Eli sitten taas odottelemaan, että virhe saadaan korjatuksi ja paperit saisi joskus käteen. Saapa nähdä ehtiikö tulla, kun parin viikon päästä olisi jo ekat rokotukset.

Minta on jo hyvin tottunut remmiin ja autoiluunkin ihan mukavasti, enää ei oksentele, lähinnä nukkuu. Toivottavasti autoilusta tulee Mintan kanssa yhtä helppoa ja mukavaa (niin ihmiselle kuin koiralle) kuin Eetun kanssa on, helpottaa elämää kummasti.

Pienimuotoista tottelevaisuuttahan sitä pitäisi pikkuhiljaa alkaa opettamaan, jotta saisi tulevaisuudessa Mintan vähintäänkin metsästä pois. Jos näin alkuun unohtaa kaikki erikoisemmat ja keskittyy perusjuttuihin. Sitten myöhemmin näkee minkäluontoinen tämä neiti on, löytyykö miellyttämisenhalua vai ei, ja mitä kaikkea sille alkaa opettamaan ja mitä aletaan harrastamaan.

Minta oli jo ollut kiinnostunut västäräkeistä ja puluista ym., yrittänyt vähän haukuskellakin jotain. Neiti pääsi alkuviikolla tutustumaan ihmisvilinään kaupungilla, ja kävi samalla minuakin moikkaamassa työn äärellä. Iloisena neiti kirmasi puiston poikki kun hoksasi minut

[IKa]

Nyt tuli pentueen rekisteritiedot KoiraNettiin ja väärinhän ne on. Kennelliitto on pistänyt Mintan sisaruksineen FI-rekkariin ER:n sijasta, mikä näyttää käyneen muutamalle muullekin pentueelle tänä vuonna.

Nähtävästi virheellisyyksiä on molempiin suuntiin. Eli Fi-rekisteriin kuuluva on merkattu ER-rekisteriin. Esim. tässä

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 0/09&R=276
kun aiempi pentue (sama yhdistelmä) on FIn-rekisterissä
http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoir ... 9/08&R=276

[Heini]

Jaa niinpäs näkyy. Mutta onneksi SKL on nyt nopeasti alkanut korjaamaan näitä virheitä, kiitos siitä! Jospa mekin paperit pian saatais.

Aiemmin olen hoksannut yhden virheen, kun Eetun ja Ibasan Vilman pennut oli laitettu FIN-rekkariin. Huomasin asian vasta, kun pennut olivat jo suunnilleen vuoden ikäisiä, ekat kilpailutkin oli jo käyty. Onneksi pääsivät oikeaan rekisteriin ja tuloksetkin säilyivät.

[aliisa]

Helmikin on yrittänyt vähän haukuskella, oravaa suuremmalla sydämellä Siitä ei kyllä hirveästi voi iloita, sillä pihalla juoksentelee oravia aika tiuhaan, voivat naapurit alkaa häiriintyä.. Olivat pennut muuten vaihtuneet ER-rekisteriin

[Heini]

Mintalla on kyllä ollut aktiviteetteja viime päivinä. Viikko sitten käytiin ekat rokotukset, kaikki oli tytöllä kunnossa. Siskoakin nähtiin klinikalla!
Viikonloppuna oltiin Hossassa kesäpäivillä, siellä tuli jo perjantai-iltana tutustuttua varmaan pariin kymmeneen uuteen koiraan. Kaikkien kanssa olisi ollut huippu leikkiä! Minta ei kyllä näytä pelkäävän juuri mitään ja tulisi kaikkien kanssa toimeen, joskin sitten tuo riehakkuus ottaa joitain vanhempia ja vakavampia koiria jo vähän päähän Lauantai-iltana Minta pääsi metsässä riekkumaan viikkoa nuoremman Mimmi-tytön kanssa, olipa kerrankin mukava kun oli itsensä veroinen vastustaja. Matkan varrelta löytyi parista kohtaa jopa metson jätöksiä, niitä oli mukava käydä napostelemassa!

Ekat uimaharjoitukset tehtiin Hossassa, pe-iltana juostiin entisen jalostusneuvojan perässä järveen, sitten tultiin kiireellä takaisin, että mitäs nyt tapahtui. Seuraavana päivänä uskalsi tulla makupalan perässä uimaan, hyvä, kun oli niin hirveän kuuma. Illemmalla ei enää tullutkaan veteen, pari kertaa puolivahingossa uimista näköjään riitti. Tänään mökillä Minta tuli pienen rannalla räksyttämisen jälkeen hyppimään rantaveteen, joka ylsi suunnilleen mahaan asti. Eiköhän siitäkin vielä vedessä viihtyvä tai ainakin vettä sietävä koira saada. Tänään tehtiin myös ensimmäinen pieni soutuvenereissu, ihan hyvin meni.

Metsässä Minta pääsi taas käymään pikkulenkin Eetun kanssa. Eetu joutui olemaan remmissä, kun taas pikkuneiti sai kirmata vapaana. Nyt lähti jo aika pitkälle eli jopa jonnekin 50m päähän - emäntää jo hirvittää! Hirvistä puheenollen, sattui sillä uralla ollut kulkenut useampiakin hirviä, sen verran paljon oli jälkiä, joista Minta ei millään meinannut malttaa pysyä erossa. Tuleekohan siitä sitten hirvikoira, o-ou. Lintuja ei näkynyt, mitä nyt Eetu pöläytti yhden rastaan pusikosta, Minta puuhasteli muualla silloin. Pitää yrittää pikkuhiljaa käydä enemmänkin metsällä, välillä myös ilman vanhempia koiria, että saa Minta rauhassa kulkea omaa vauhtiaan. Nyt nuo metsäkäynnit on lähinnä ollut lenkkeilyä, että mennään suoraa polkua eteenpäin ja tullaan takaisin. Tänään matkaa vielä vauhditti ne kuusisataatuhatta hyttystä ja muutama vihainen paarma...

Eilen käytiin katsomassa taas hevosia ja lehmiä. Ensimmäisen hevosen Minta kun näki menevän vähän matkan päästä, piti sille vähän haukahdella ja tuijottaa tosi tarkkaan perään. Lähemmäs kun mentiin sitten katsomaan, meinasi iso heppa vähän hirvittää ja piti säntäillä karkuun. Sylissä Minta uskalsi kuitenkin aika lähelle, mutta ei ollut enää niin luottavainen kuin kuukausi sitten tallilla käydessä. Vasikoita ei uskaltanut tulla myöskään kovin läheltä katsomaan, alkuun niitä tosin näytti Minta pelottavan enemmän, mutta sitten niiden uteliaisuus voitti.

Minta on jo parisen viikkoa nukkunut yöt ulkona Piekon kanssa. Ei näytä kummemmin olevan ikävä sisälle. Hossan reissulla majoituin Eetun ja Mintan kanssa autossa, yöt meni hyvin sielläkin. Oli pentu sen verran väsynyt, ettei tarvinut yöllä paljon riehua. Samalla tottui ison auton perälläkin olemaan ja kotimatka meni omassa häkissä Eetun naapurina ihan hyvin. Muutaman kerran Minta vähän vinkui, kun ovi suljettiin, mutta sitten se rauhoittui nukkumaan. Hossasta Kylmäluoman kautta Oulunsaloon - ei oksentanut. Jes! Menomatka Oulusta Hossaan meni tutun kyydissä muuten hyvin, mutta 5 km ennen kuin tultiin perille, Minta oksensi. Pitää vaan olla tosissaan antamatta sitä ruokaa tunti-pari ennen lähtöä, jospa se sitten siitä. Nyt myös helpottaa, kun siirryttiin kolmeen ruokaan päivässä.

Okei. Jopa sitä taas romaani kertyi kuulumisista Yritän kuvia laitella taas joku päivä - jospa niitä ens viikonloppunakin tulisi otettua, kun lähdetään tutustumaan syksyn metsästysmaastoihin.

[Heini]

Sisko ja äippäkin kävi tuossa pari viikkoa sitten piipahtamassa:


Isoisä vahti tarkasti lasten leikkiä


Minta pääsi metsään katselemaan:


Ja poseeraa niin nätisti:


Tänään otettu kuva, kaikki kolme kiiluvasilmäistä hirviötä

[IKa]

Laserkatse...

[Heini]

Mintan viime torstain 16-viikkois "synttärit" meni iloisissa merkeissä, kun ensimmäinen lintuhaukku pääsi sattumaan Minta löysi takapihalta kyyhkyn ja haukkui sitä pikkuhetken puuhun ja seurasi kun kyyhkyjä lähti sitten lentoon. Vähän vaan meinaa mättäikössä eteneminen olla hankalaa, kuperkeikkoja sattuu kun yrittää lujaa päästä eteenpäin.

Sitten perjantaina lähdettiin viikonloppureissulle Suomussalmelle bussilla. Matka meni ihan hyvin, mitä Minta jo Kiimingin kohdalla oksensi ja kerran vielä sitten kun vaihdettiin pikkuautoon loppumatkasta. Harmi. Mutta käytiin kolmena päivänä tutustumassa syksyn tuleviin metsästysmaastoihin aina pikku lenkkejä kerrallaan. La-aamuna tosin reissu venähti melkein parituntiseksi. Heti alkuun Minta räksytti rastaita ja niitä seuraillessaan löysikin sitten pyypoikueen. Pyistä ei välttämättä saanut haukkua, en tiedä missä vaiheessa rastaat vaihtui pyiksi, mutta seurasi kuitenkin lintuja. Loppureissulla haukkuja tuli vain kovaäänisistä pikkulinnuista ja rastaista Osan matkaa Minta pääsi syliinkin, kun emäntä ei raski juoksuttaa toista parkaa vielä ihan niin paljoa, ja onhan tuo hyvä muutenkin opettaa sylissäkin pysymään
La-iltana samainen pyypoikue löytyi uudelleen, linnut lähtivät ihan parin metrin päästä koirasta ja osa poikasista jäi lähipuihin. Ei Minta oikein kunnon haukkua saanut, kun yritti seurailla ensin emoa ja sitten ihmetteli että missä ne kaikki nyt on. Mutta ihan hyvällä mallilla tuntuu jo homma olevan kuitenkin, kiinnostusta löytyy. Sorsillekin on pitänyt mökin laiturilta haukkua, joten eiköhän ne isommatkin kanalinnut sitten kiinnosta kun vastaan tulee. Mintan haku alkoi vaikuttaa heti la-aamuna aika hyvältä, kun se rupesi kulkemaan vähän kauempana ja sivuilla ym. Hauska seurata nyt tuota koiran kehitystä, kun aiemmin poikien kans ei vielä ollut mitään tietoa ja kokemusta, että minkälainen sen metsäkoiran pitäisi suunnilleen olla..

Syksyä odotellessa

[Heini]

Tässäpä pari tuoretta kuvaa.

Mintakin on oppinut meikkaamaan, kajalit on niinkuin isällään


Koko lauma lenkillä, veturi-Mintallekin piti käydä ostamassa valjaat. Vähän ehkä sekalaisen näköistä kulkua on nyt, kun porukka alkoi kotipihalla taas hajaantua, mutta välillä menevät lenkillä oikein nätisti kaikki rinnakkain tai peräkkäin.


Minta oppii kyllä tosi nopeasti asioita, pojista ottaa mallia niin hyvässä kuin pahassakin ja on välillä huvittava nähdä, mitä se yhtäkkiä tekeekin just niin kuin Eetu tai Piekko. Näyttelyhihnassa kulkua on pari kertaa harjoiteltu ja neiti seisoo kyllä oikein hienosti. Jospa käytäisiin syksyn mittaan jossain mätsärissä kokeilemassa ihan huvikseen. Tulevia oikeita näyttelyitä ajatellen Minta vaikuttaa kyllä aika lupaavalta, mutta vielähän sitä ei tiedä lopullisesti mitään. Tällä hetkellä Mintan häntä on melkoinen saparo, meinaa välillä mennä parikin kertaa kiepille, kun neiti oikein on innoissaan - välillä se taas on ihanteellisesti löysällä kaarella. Lisäksi alaleuka on hieman ehkä heikohko, mutta leuatkinhan kasvavat eri tahtiin, niin eihän tuota tuostakaan vielä tiedä millaiseksi jää. Purenta ainakin on kunnossa, jospa ei muuttuisikaan. Siinäpä pieni alustava arvostelu =)

Autoilu ei vieläkään ota oikein luonnistuakseen. Nyt ei Minta aina meinaa haluta edes tulla autoon, kun siellä tulee inhottava olo. Autossa se kuitenkin yleensä nukkuu ihan nätisti, mutta välillä tulee sitten huono olo yhtäkkiä. Täytyy nyt alkaa siedättämään, välillä antaa vaikka ruoka autoon ja muutenkin yrittää vaan hengailla siellä. Ja tarpeen vaatiessa kokeilla jotain lääkitystä, ettei ainakaan hirveää kammoa pääsisi tulemaan.

[Heini]

Piekko ja Minta loikoilee katolla




Minta se koko ajan jaksaa yrittää saada toista leikkiin, vaan ei se vanhus aina jaksa


Mintan fasaaniharjoittelua...


Lintu ammuttiin Piekon haukkuun, Mintan ollessa vähän matkan päässä. Vaan ei pelännyt tyttö laukausta yhtään, nyt voi huolettomin mielin lähteä varsinaiseen lintujahtiin viikonloppuna. Toivotaan että lintuja löytyy, saisi vihdoin ihan oikeitakin lintuhaukkuja Mintalle. Eetu lähtee mukaan vanhempana ja kokeneempana, saattavat päästä välillä yhtäaikaa ja välillä erikseen metsään, vähän riippuu tilanteesta. Jänisvoittoisilla alueilla ei passaa päästää Eetua yhtäaikaa, opettaa vielä pahoja tapoja Mintalle.
Piekko jäi nyt eläkkeelle, saa tyytyä pieniin kävelylenkkeihin ja ehkä joskus pieniin metsälenkkeihinkin, jaksamisen mukaan.

[Heini]

Minta leikkimässä 3kk ikäisen jackrusselin kanssa:



Matkalla Paltamoon junalla:


Mintasta ei ole hankala saada kaveria


Eetun saalis meinaa joutua parempiin suihin