WWW.PYSTYKORVA.INFO

Kepu on tänään lähtenyt viemään Leimua helsinkiin lääkäriin, hän varmasti kommentoi kun palaa reissulta..

Kovin hyvältä ei Leimun ennuste näytä. Ainakaan metsäkoiraa siitä ei enää tule, toivottavasti sinnittelee edes kotikoirana...

Kävimme siis eläinsairaalassa tutkimuksessa ja siellä Leimun maksasta otettiin ohutneulanäytteet. Tuloksia niistä on luvattu tiistaille.

Ultraäänitutkimuksessa havaittiin, että vatsaontelossa on edelleen nestettä runsaasti ( vaikka päällepäin näytti jo siltä, että enin neste on poistunut ). Maksa oli pienikokoinen ja täynnä heikkokaikuisia muutoksia, normaalia maksakudosta ei ollut havaittavaissa lainkaan. Muut elimet näyttivät normaalilta.

Vielä tässä vaiheessa ei eläinlääkäri osannut kertoa mistä maksan surkea tilanne johtuu. Se voi olla synnynnäistä, Leimu on voinut joskus syödä jotain myrkkyä, joka on vaurioittanut maksaa tai sitten se on kasvain. Toivottavasti ohutneulanäytteet antavat paremman diagnoosin. Ihan aina ei ohutneulanäytteistäkään voi kuulemma tehdä diagnoosia ja siksi voisi olla tarpeen vielä leikata. En vain usko, että Leimu nykykunnossa kestäisi leikkausta, joten leikkausmahdollisuus me varmasti unohdetaan.

Hermostolliset oireet, aluksi vapina ja nyt koko koiran nykiminen sen levätessä, johtuvat alhaisesta kaliumtasosta. Nesteenpoistolääkitys poistaa myös kaliumia ja kaliumia koira saa vain ruuasta. Joten senkin vuoksi olisi tarpeellista, että koira söisi kunnolla. Nyt se on pakkoruokinnassa, laitan ruutalla suuhun toipilaan ruokaa ja Nutriplussaa useasti päivässä pieninä annoksina.

Lääkitystä Leimu sai lisää. Nesteenpoistolääkkeen, antibiootin ja maksan toimintaa tukevan Zentonilin lisäksi se saa sappilääkettä ja mahalaukun limakalvoa suojaavan ja siten pahoinvointia vähentävän lääkkeen.

Eilen Leimu vielä oksensi, mutta se saattoi johtu liian isoista ruokaa-annoksista. Tänään olen ruokkinut pienemmillä annoksilla. Millään koiraan ei saa vielä mahtumaan niin paljon toipilaan ruokaa kuin pitäisi, noin 3 kpl pieniä 150 g purkkeja. Nyt taitaa mennä noin 1,5 purkillista ja hiukan NutriPlussaa lisäksi.

Mikään ruoka ei tunnu edelleen kiinnostavan. Eilen illalla Leimu tosin söi pari siivua naudanleikkelettä ja tänään se söi omaehtoisesti yhden nakin!

Pienin askelin edetään. Tärkeintä olisi, että ruoka pysyisi koiran sisällä ja että se alkaisi syödä ihan itse. Koiraa saa tuon nesteenpoiston vuoksi käyttää pissillä aika tiuhaan - muutamia kertoja yölläkin, vaikka olen ajoittanut nesteenpoistolääkkeen antamisen aamuun. Pari kertaa päivässä tehdään hiukan pitempikin noin 1 km:n lenkki. Muun ajan koira lepäilee sisällä. Sinä aikana, kun olen käynyt toisten koirien kanssa metsässä, Leimu on nukkunut tarhassa kopissaan.

Onpa ikävää, että pienen koiran pitää noin kärsiä!
Toivottavasti olo kohentuu (lääkityksen) ja hoivan avulla ja jossain vaiheessa pikkukoira pääsisi takaisin normaaliin elämänviettoon, sillä eihän tuo tuollainen kenellekään mukavaa ole, ei koiralle, eikä omistajallekaan

Toimiikohan tämä linkki:

http://www.facebook.com/photo.php?pid=3 ... 1609656031

Leimu on saanut luvan nukkua isäntäväen sängyssä. Hieman luksusta sairauden keskelle!

Voi sentään, ihana kuva Leimusta! Toivotamme hänelle paranemista koko sydämestä!

Murre isäntineen toivoo Leimulle pikaista paranemista!

Sain viimein torstaina tulokset Helsingin eläinsairaalasta. Leimun diagnoosi on maksakirroosi ja sen lisäksi maksassa on kasvain. Tilanne näyttää siis lohduttomalta.

Kun ruokin Leimun torstai-iltana viimeisen kerran minun piti ihan vääntää sen leuat auki, että sain työnnettyä ruutan suuhun. Silloin päätin, että perjantaina teemme viimeisen reissun eläinlääkärille. Jätin iltalääkkeet antamatta ja aamullakaan en kiusannut koiraa sen paremmin pakkoruokinnalla kuin lääkkeilläkään.

Pakkasin vain aseen ja koiran autoon ja lähdimme kuuntelemaan teeren soidinta - viimeisen kerran. Alkumatkasta törmäsimme tiellä käppäilevään metsoon. Peruuttelin auton takaisin niitä jälkiä, joita olimme tulleet ja päästin Leimun juoksentelemaan. Kun Leimu viimein tuli kohtaan, jossa ukko oli käpeksinyt, alkoi koira pyöriä ja hyöriä nenä maassa ja pinkaisi pusikkoon. Pian alkoikin parinsadan metrin päässä kyselevä haukku. Lintua ei sieltä lähtenyt, olisiko käynyt puussa istumassa, mutta koiraan oli tullut ihan uutta eloa!

Hetken aikaa metsää vielä tutkittuamme jatkoimme matkaa autolla teeripaikoille. Teeret eivät olleet soitimella. Sumu oli vasta hälvenemässä ja aurinko kimalsi huurteisista männynoksista. Täydellinen aamu. Tutkimme vielä mäntytaimikon, mutta sieltä ei lähtenyt yhtään lintua. Paluumatkalla autolle koira äkkäsi tienvarsipusikoista pyitä ja teki muutaman pyräyksen niiden perässä.

Vielä oli mielessäni yksi mahdollinen teeripaikka. Siellä, aukon laidassa oli ehkä teeret olleetkin, ainakin Leimu intoutui tyypillisiin tyhjiin haukkuihin. Ja olihan haukussa välillä paikalle lehahtanut korppikin!

Kaikkiaan tallasimme metsässä parin tunnin ajan ja Leimu vaikutti reippaalta. Eikä se kotonakaan ollut ihan rättiväsynyt, vaan nukkui rauhallisesti ja seurasi tekemisiäni katseellaan. Meillä oli aikaa vajaat kolme tuntia eläinlääkäriltä varattuun aikaan.

Minä pohdin ja pyörittelin ajatuksiani. Leimun oireet eivät olleet vielä kovin dramaattisia ja ruokintaakin oli tehty vasta niin vähän aikaa, että toisaalta haluaisin nähdä voiko koira vielä tulla parempaan kuntoon. Toisaalta haluaisin säilyttää koirasta muiston tällaisena kuin se vielä on, suhteelllisen hyväkuntoisena. Lueskelin netistä kaiken mahdollisen maksakirroosista ja bongasin keskusteluista, että joku oli saanut avun koiralleen homepaattisesta hoidosta. Niinpä päätin viime hetkellä antaa Leimulle jatkoaikaa.

Tällä hetkellä Leimu ei sitten saa enää lääkkeitä, viimeksi se on syönyt lääkkeitä torstaiamuna. Totta puhuakseni aion kyllä tänään antaa sille pienen annoksen nesteenpoistolääkettä, mutta muita synteettisiä aineita se ei tule saamaan. Eilen aloitin koiralla maarianohdakevalmisteen käytön. Sen pitäisi tukea maksan ja sapen toimintaa. Olisi hienoa, jos saisin vielä jonkun luontaisvalmisteen tuohon nesteenpoistoon.

Ainakin nyt näen mikä koiran vointi oikeasti on, kun se ei ole hirmuisessa lääkepöllyssä. Ja tällä hetkellä koira on hyväntuulinen ja virkeä. Armonaikaa olen antanut Leimulle ja itselleni viikon verran. Jos koira ei mene huonompaan suuntaan tuona aikana ja alkaa syödä itse, on meillä ehkä vielä yhteistä aikaa enemmänkin jäljellä.

Paljon pusuja ja rapsutuksia Leimulle!

Kiitos Elkulle ja muille tukijoille! Leimu on varmasti saanut viime viikkoina yliannostuksen pusuja ja haleja!

Kohta lähdemme Leimun kanssa käymän koirille homeopaattisia hoitoja antavan henkilön luona. Hän löytyi sattumalta ihan samasta kaupungista. Jospa homeopatian saralta olisi vielä jotain apua saatavissa.

Leimu on varsin pirteä ja ruoka on pysynyt sisällä. Maksasairaille tyypillistä kellertymistä ei ole näkyvissä missään. Ainoat oireet ovat koiran lievä huojuminen sen istuessa, varsinkin heti heräämisen jälkeen ja silloin koiralla on usein myös varsin harhaileva katse, sekä uneliaisuus ja ruokahaluttomuus.

On tietysti erittäin ikävää, että rakas koira sairastuu mutta tuollainen monta viikkoa sairaana olleen koiran hyppyyttäminen on eläinrääkkäystä.

Älä odota routaa...

Verneter kirjoitti:On tietysti erittäin ikävää, että rakas koira sairastuu mutta tuollainen monta viikkoa sairaana olleen koiran hyppyyttäminen on eläinrääkkäystä.

Älä odota routaa...

Helppohan sivusta on "neuvoa".. Mutta toiselle koira voi olla muutakin kuin työkalu, joka viallisena heitetään heti roskiin.. Jos joku haluaa täällä purkaa tuskaansa, niin ei ammuta heti vieraasta pöydästä niskalaukausta.

mage kirjoitti:

Verneter kirjoitti:On tietysti erittäin ikävää, että rakas koira sairastuu mutta tuollainen monta viikkoa sairaana olleen koiran hyppyyttäminen on eläinrääkkäystä.

Älä odota routaa...

Helppohan sivusta on "neuvoa".. Mutta toiselle koira voi olla muutakin kuin työkalu, joka viallisena heitetään heti roskiin.. Jos joku haluaa täällä purkaa tuskaansa, niin ei ammuta heti vieraasta pöydästä niskalaukausta.

kepu 13.9.10 kirjoitti:Koira ei ole kuukauteen syönyt kunnolla ja on laihtunut siihen pisteeseen, että kohta elimistö alkaa ottaa ravinnon lihaksista ts. kuihduttaa koiraa.

kepu 2.10.10 kirjoitti:Leimun diagnoosi on maksakirroosi ja sen lisäksi maksassa on kasvain. Tilanne näyttää siis lohduttomalta.

Kun ruokin Leimun torstai-iltana viimeisen kerran minun piti ihan vääntää sen leuat auki, että sain työnnettyä ruutan suuhun. Silloin päätin, että perjantaina teemme viimeisen reissun eläinlääkärille. Jätin iltalääkkeet antamatta ja aamullakaan en kiusannut koiraa sen paremmin pakkoruokinnalla kuin lääkkeilläkään.

Ketjun aloitusviestissä kyseltiin neuvoja miten toimia ja päivitysten jälkeen kannoin korteni kekoon. Tolkku pitää olla mukana vaikka lemmikistä ja perheenjäsenestä onkin kyse! Pitää ymmärtää päästää irti eikä pitkittää koiran ja omia kärsimyksiä!

'levoton leimu osanani täällä on, tuulesta laulaa kuoromme rauhaton'

Jaksamisia kepulle...

^Näitä juttuja voi lukea niin kovin monesta näkökulmasta...

kepu kirjoitti:Ainakin nyt näen mikä koiran vointi oikeasti on, kun se ei ole hirmuisessa lääkepöllyssä. Ja tällä hetkellä koira on hyväntuulinen ja virkeä. Armonaikaa olen antanut Leimulle ja itselleni viikon verran. Jos koira ei mene huonompaan suuntaan tuona aikana ja alkaa syödä itse, on meillä ehkä vielä yhteistä aikaa enemmänkin jäljellä.

Leimu lähti tänään metsästysmaille, joilla voi aina kuulla teerien suhinaa ja pulinaa soitimella tai löytää metson näppäilemästä männynlatvassa. Matkalleen Leimu sai suojelijakseen metson siivet, jotka olivat Leimun tyttären ensimmäisestä pudotuksesta kahden viikon takaa. Oppaina ovat myös metsäreissuilta mukaan poimitut suurimmat metson pyrstösulat. Ne näyttävät varmasti tien satumetsiin, jossa vanhat isomukset jo odottelevat heleä-äänistä lumoajaansa.

Ystävä kallis täällä piilossa mulla, syrjässä sykkysydämen
lämmön se antaa, suuret huoletkin kuulla, vängällä väen vaatii vaivaisen

Ruskeat silmät niinkuin tähtöset loistaa, loistaa ja matkaa johdattaa
ja väsyneenä vasten olkaansa saa kuin saakin levolle torkahtaa - torkahtaa

Kun köynnökset kaartuvat päittemme ylle, tuulilta toisilta suojaamaan
vaivoiksi äityneet harmitkin kyllä, saatetaan autetaan alle maan

Niin ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin

Joskus jos matkani arjeksi eksyy, ryhtiä suorempaa tapailen
on turva ja lohdutus hetkessä täällä, syrjässä sykkyräsydämen

Siis ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin
ei ole minulla tuonelan kaipuu, ei ole pelkoa pedon
niin lämmössä huoneen kuin viimoissa vaivun, tähties tarhoihin - tarhoihin

Viikate/Iltatähden rusko

niin.. ennemmin tai myöhemmin Jaksamisiin Kepu.