WWW.PYSTYKORVA.INFO

Hiljaseksi mennee palsta...

Niinpä ajattelin että kysyn aiheesta jota kokeneemmat on varmaan puineet täällä moneen kertaan,
mutta oman rinsessan tilannetta olen tuossa mielenkiinnolla seuraillu...

Eli sitä että millon sillä alkaa Prinssit kiinnostaa?

MInkä ikäsinä teillä on nartuilla ollut ensimmäiset juoksut??
Oma pentu on nyt 7kk ja ilmeisesti vois kohta alkaa ootella niitä aikoja??

Omalla pystärillä on ensimmäinen juoksuaika nyt menossa, ikää 7kk.

Meidän edellisellä 1,8 v ikäisellä auton alle menehtyneellä tyttösellä eka juoksu oli 11 kk ikäisenä. Nyt meillä samasta yhdistelmästä 7 kk ikäinen neito ja mielenkiinnolla odotellaan koska juoksuaika alkaa. Edellisen koiruuden ekaa juoksua odotellessa , hiukan jo huolissani kun ei alkanut kuulua eläinlääkäri kertoi että näillä alkukantaisilla roduilla eka juoksu voi alkaa aika myöhäänkin ja saattaa olla että se on vain kerran vuodessa. Näin luultavasti sitten meidän edellisellä koiralla olisi ollut koska se 11 kk ikäisenä ollut juoksu jäi ainoaksi.

Meidän neitokainen jo melkein 9 kk ja ei nuista juoksuista vielä tietoakaan, ollaan jo pari kuukautta kyllä odoteltu.

Omallani alkoi 1 v. 3 kk. iässä ja ennen isoäitinsä (silloin vielä perheessä mukana) juoksua. Seuraavat aina isoäitinsä juoksun jälkeen 1-3 kk. Lienee sama komento, kuin susillakin on, että lauman johtaja ensin ja sitten muiden vuoro.

minulla on kaksi narttua vanhempi tulee maaliskuussa 11v. nuorempi kesällä 4. Meillä on aina sen jälkeen kun nuoremman juoksut alkoi, niin sille tulee ensin ja noin viikko siitä alkaa vanhemman.

Meinasimpa vielä viritellä näin joulun joutopäivinä juttua tästä aiheesta.

Kuinka usein naaraillanne(siis koirilla ) on tuo kiima? Kuulemma osalla on kerran, osalla kaks
kertaa vuodessa.

Mitkä merkit enteilee tuota kiimaan tuloa?

Meillä Rinsessa tulee nyt vuodenvaihteessa 8kk ikään eikä vielä ole varsinaisesti merkkejä juoksusta,
mutta on kyllä muuttunu jo kovasti naiseksi kun ei tahdo sanomiset tehota, vaan tekee usein oman päänsä mukaan. Ja naapuriin karkailusta on tullut jonkinasteinen pakkomielle, tähänasti se ei ole ollut ongelma.
Nämä saattaa tietysti liittyä ihan normaaliin uhmaikäänkin.. ?

Kuinka selvästi ensimmäisen juoksun muute edes huomaa? Onko selkeä, vai ei?

En muista meidän neidistä ensimmäisen juoksuajan tulon merkkejä sen erikoisemmin. Jonkinlainen levottomuus yleensä iskee ja samalla voi alkaa etsiä takkahuoneen sohvalta tai lattioilta veritippoja. Sitten sitä "meuhkataankin" kolme viikkoa. Loppuajasta tahtoo sisällä ollessa tulla jopa pissoja matoille, jollakin tavalla sekaisin ollaan siis. Ensimmäinen juoksu oli muistaakseni vajaan vuoden ikäisenä. Neiti nyt pian jo 5 vuotta.

Vielä nimimerkki Villepa:lle: meidän nartulla on juoksu pari kertaa vuodessa ja todella "mukaviin" aikoihin. Eli juhannuksen jälkeen ja joulun jälkeen. Eli juuri kun aina olen saanut siivottua ja laitettua pestyt matot lattioille.

Tuolla meidän tytöllä alkoi juoksut siinä 8 - 9 kk:n iässä. Se steriloitiin karvan yli kaksivuotiaana, kolmansien juoksujensa jälkeen (eli kolmet juoksut per 24+ kk, eikös se tee juoksut 8 kk:n välein?).

Juoksut oli tietyllä tavalla tosi huomaamattomia tuolla. Ne siis kyllä todellakin huomasi, muttei niistä varsinaista riesaa ollut. Vuodessa kummasti haalistuu muistot, mutta kuvittelen, että ihan ensimmäisenä juoksussa huomio kiintyi leviävään värkkiin ja pianhan sitten alkoi tiputtelukin. Siisti pimu tuo oli, ei sen jälkiä juurikaan tarvinnut siivoilla, mitä nyt joskus esim. pedissä loikoilemisesta saattoi aluseen jäädä pieni jälki jonka koira yritti siivota (eli levitti vaan isommaksi nuoleskellessaan). Käytöksessä suurin muutos oli se, että se alkoi "ahdistella" ( ) tyynyjä ja peittoja yms..

Sterilointiin päädyttiin, kun tuolla ei pentuja kerran aiota tehdä. Josko se nyt sitten eläisi terveemmän elämän ja vaikka noista juoksuista ei sinänsä ollut vaivaa, niin eipä tarvitse niitäkään harrastaessa miettiä. Tyynyjen ahdistelu sillä tosin on jäänyt tavaksi silloin, kun se on oikein innostunut. Ensin tapetaan ja sitten...

Menee jo hiukan asian vierestä, mutta sterilointi oli kyllä tosi mitätön operaatio. Pääsin/jouduin itse anestesiologiksi (aika hienosti sanottu siitä, että leikkauksen aikana eläinlääkärin pyynnöstä lisäsin valmiiksi annostellun unilääkkeen valmiiksi asennettun kanyyliin) ja tuttu lekuri kun oli, niin koiran anatomiakin tuli siinä leikkauksen aikana tutuksi noin sisäpuoleltakin ja varsinkin noiden lisääntymiselimien osalta. Sellainen komento oli päällä, että jos heikottaa niin hyvissä ajoin täytyy siirtyä pois, koska hän hoitaa vain yhtä potilasta kerrallaan. Eipä onneksi tullut tarvetta.

Koiralle annoin leikkauksen jälkeen kerran kipulääkettä kotona, sen jälkeen ei koira osoittanut mitään kipuja ja ensimmäisen vuorokauden jälkeen se oli muutenkin ihan oma itsensä. Sisällä se oli töttörö kaulassa niin ei tarvinnut niin kamalasti vahtia, pienillä lenkeillä käytiin usein ilman kauluria. Ihan loppuajasta tikkien reiät alkoivat hiukan punottaa ahkerasta suihkuttelusta huolimatta, mutta tulehdusta ei ollut ja tämä vaiva meni ohi parissa tunnissa tikkien poiston jälkeen, ilmeisesti tikit ärsyttivät vain ihoa jotenkin. Ja alimman nisän pielen koira nojaili kaulurin reunallaan verille kun pitihän sitä persausta nuoleskella kaulurista huolimatta (tikkeihin ei kieli kuitenkaan yltänyt).

Sellainen jälkishow siitä leikkauksesta tuli, että koiraparka luuli kokeneensa keisarinleikkauksen. Pentuja syntyi kaksi, pehmotiikeri ja vinkulelukoira (fiksu tyyppi, kun leluistansa valitsi ne nelijalkaiset ja hännälliset tyypit). Niitä koira hoivaili kunnes tampiot omistajat hoksasivat, mitä on tekeillä ja piilottivat vauvat. Lisäksi maitoa erittyi pienissä määrin (lähinnä silloin, kun nisien seutua käsiteltiin). Mutta siis siitä valeraskaudestakin selvittiin ja toivuttiin. Nyt, kun koira on saanut kasvatettua mahanaluskarvansa jotakuinkin entiseen malliin, ei leikkausta enää oikeastaan edes huomaa. Vähän on annettavan ruuan määrää pienennetty. Jotain kertonee leikkauksen helppoudesta (ja muutenkin meidän tarpeesta käyttää eläinlääkärin palveluja) sekin, että kun tämä lääkäri oli meillä kahvilla hiljattain (on miehen sukua), se kysyi, onko koira tyttö vai poika...

Nostanpa tätäkin aihetta ja kyselen kuulumisia....joko on nartuilla alkanut juoksut?
Meidän neiti tulee juuri 11kk ja vieläkään ei ole juoksuja kuulunut. Tuntuu kuitenkin siltä
että jollain tasolla hormoonit kyllä hyrrää. Ruokahalu on pienentynyt. Ja uhman oireita on ollut jo jonkin aikaa.

Hely kirjoitti:..... Ja uhman oireita on ollut jo jonkin aikaa.

Hely tyttösen tuntien, niitä oireita on ollut 11kk

[kevennys on tämä]

Hmmmm.....jos vertaa Remuun jota "iskän" ei tarvitse komentaa muulloin kuin toisia koiria kohdatessa,
niin siinä voi olla jotain perää. Mutta sanoisin sitä ennemminkin persoonalliseksi kujeiluksi kuin 11kk kestäneeksi
uhmaksi. Mutta kukin ajattelee niinkuin parhaaksi näkee

Hely kirjoitti:Hmmmm.....jos vertaa Remuun jota "iskän" ei tarvitse komentaa muulloin kuin toisia koiria kohdatessa,
niin siinä voi olla jotain perää. Mutta sanoisin sitä ennemminkin persoonalliseksi kujeiluksi kuin 11kk kestäneeksi
uhmaksi. Mutta kukin ajattelee niinkuin parhaaksi näkee

Ironian kruunaa se, ettei tuossa tilanteessa mistään käskystä, komennosta tai muusta ole mitää apua Remun kanssa... veettäää!